| dc.description.abstract | Kun barokin laulumusiikin esittäjänä tutkin retoriikan actiota (ääni, ele, ilme, asento, liike) osana muusikko-
tutkijan tutkimushankettani, pyrin työssäni yhdistämään toisaalta esittämiskäytäntöjen tutkimusta ja
toisaalta fenomenologista lähestymistapaa, jossa huomio on kehollisessa kokemuksessa. Hanketta voisikin
kutsua historiallisten esittämiskäytäntöjen keholliseksi tutkimukseksi. Monitieteellisen ja menetelmällisen
tutkimuksen aihe on ajankohtainen, koska se liittyy laajaan historiallisesti tiedostavan esittäjän
emansipaatiota käsittelevään keskusteluun.1
Musiikillisen retoriikan muodoista itse actiota on tutkittu vähemmän verrattuna notaation retoristen
ilmiöiden tutkimiseen. Jotta aihetta voisi tutkia, on ymmärrettävä kohteen luonne kehollisena, tilallisena
ja ajallisena ilmiönä. Retoriikan action harjoittaminen sekä rikastaa että muuntaa barokkimusiikin esittämiskäytäntöjä,
suhdettamme rekonstruktioon ja käsitystä omasta muusikon roolistamme tämän musiikin
äärellä.
Artikkelissani käytän tutkimusesimerkkinä André-Joseph Exaudet´n säveltämään menuettiin laulettua
tuntemattoman kirjoittajan arkkiveisua La Guillotine (1789), joka on ilmiönä monitasoisen kehollisen
ironian läpäisemä. Tutkin esitetyn La Guillotinen kehollista ironiaa ja retorisia tehokeinoja, kuten antiteesiä,
ciconiaa ja épimonea.
Mukana on myös video baritoni Teppo Lampelan ja Elysionin kedot -työryhmän esittämästä La Guillotinesta
ja kuvaus arkkiveisun esityksestä, jossa ironia kehollistuu retoristen tasojen sisäistämisen kautta.
Käyn läpi retorisen ironian historiallisia kuvauksia ja kuvaan niiden ilmenemistä omasta basso continuon
soittajan, kamarimuusikon, intersubjektin ja korrepetiittorin näkökulmastani. | fi |
