Perusopetuksen opetussuunnitelma (POPS) ja Eurooppalainen viitekehys (EVK) painottavat opetuksessa viestinnällisyyttä. Tämä näkyy oppimateriaaleissa erityisesti suullisen kielitaidon korostumisena. Kuitenkin kommunikatiivisuuden tulisi näkyä kaikessa kielenkäytössä, niin myös kirjoittamisessa. Sen vuoksi tämän Pro Gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia kirjoittamistehtäviä englannin ja ruotsin 7.–9. luokan oppikirjasarjoissa on ja mihin tarkoituksiin kirjoittamista käytetään. Lisäksi tutkielmassa selvitettiin, vastaavatko tehtävät EVK:n määritelmää viestinnällisestä tehtävästä (task). Tutkielma oli luonteeltaan kuvaileva ja vertaileva. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä.
Oppikirjasarjoissa kirjoittamista käytettiin runsaasti, ja aineistosta tunnistettiin 13 erilaista kirjoittamiseen liittyvää tehtävätyyppiä. Tehtävätyypit jaoteltiin neljään kategoriaan niiden päätarkoituksen mukaan kieliopillisiin, tekstuaalisiin, informatiivisiin ja sanastollisiin teht
äviin. Tulokset osoittivat kuitenkin, että suurin osa kirjoittamistehtävistä keskittyi muiden kielen osa-alueiden harjoittamiseen kuin varsinaiseen tekstintuottamiseen, ja kirjoittamista käytettiin erityisesti kieliopin opiskeluun. Oppikirjasarjoissa kirjoittaminen liittyi käytännössä sanojen, lausekkeiden ja lauseiden kirjoittamiseen, kun taas varsinaisia tekstejä tuotettiin harvoin. Jos varsinaisia kirjoitelmia oli tarkoitus tuottaa, ne olivat englannin oppikirjasarjassa enimmäkseen tarinoita, kun taas ruotsin kirjasarjassa yleisesti tuotettavia genrejä oli useampia. Pari- tai ryhmätyöskentely kirjoittamistehtävissä oli harvinaista.
Sekä englannin että ruotsin oppikirjasarjoista löytyi myös viestinnällisiä tehtäviä, jotka keskittyivät enimmäkseen konkreettisiin aiheisiin, kuten oppijan arkeen, perheeseen, ystäviin ja kouluun. Viestinnällisten tehtävien analyysissä korostettiin merkitystä ja tehtävien merkityksellisyyttä oppijalle. Kirjoittaminen viestinnällisissä tehtävissä oli kuitenkin niukkaa, sillä englannin oppikirjasarjassa useimmin tuotettiin yksittäisiä sanoja tai lausekkeita, kun taas ruotsin oppikirjasarjassa keskityttiin lauseiden tuottamiseen. Molempien oppikirjasarjojen viestinnällisissä tehtävissä varsinaisia tekstejä tuotettiin vähemmän, eikä eroja A1- ja B1-kielen välillä tältä osin ollut. Viestinnälliset tehtävät suoritettiin pääosin yksin.
Vaikka oppikirjoista löytyi runsaasti kirjoittamistehtäviä ja joitain viestinnällisiä tehtäviä, niin sekä englannin että ruotsin oppikirjasarjoissa varsinaisten tekstien tuottaminen oli vähäistä. Vieraalla kielellä kirjoittaminen jäi käytännössä sana- ja lauseketasolle tai lauseiden tuottamiseksi, ja molemmissa oppikirjasarjoissa oppijoille tarjottavat neuvot vieraalla kielellä kirjoittamisesta jäivät pinnallisiksi. Oppikirjojen näkemys kirjoittamisesta oli siksi melko perinteinen ja kirjoittaminen toimi pitkälti keinona harjoitella kielen eri osa-alueita. Myös yhteistyö kirjoittamisessa oli harvinaista.
Kuitenkin viestinnällisten tehtävien lisääminen voisi tuoda kirjoittamiseen oppijakeskeisyyttä ja merkityksellisyyttä, mikäli tehtävissä vaadittaisiin nykyistä laajempaa tuottamista, yhteistyötä ja niissä annettaisiin oppijoille suurempi mahdollisuus itseilmaisuun.
...
