Tutkimuksessa tarkastellaan venäläisten maahanmuuttajien suomenkielisen spontaanin puheen intonaatiota ja verrataan sitä natiivien puheeseen. Tämä tutkimus on uraa uurtava sikäli että maahanmuuttajien intonaatiota suomen kielessä ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. Myös suomalaisten spontaanin puheen intonaation tutkimus on vielä lapsen kengissä.
Tässä työssä tutkitaan kysymyksistä ja omistuslauseista löytyviä intonaatiorakenteita ja tarkastellaan, vastaavatko ne lukupuhunnasta löydettyjä intonaatiokaavoja. Keskiössä on venäläisten maahanmuuttajien puhuma suomi. Tarkoituksena on selvittää, siirtyvätkö venäjän intonaatiokaavat oppijien suomenkieliseen puheeseen.
Tässä työssä keskeisin käsite on intonaatio, joka on sävelkorkeuden muutosten malli. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu aiempien, lähinnä lukupuhunnasta tehtyjen suomen kielen intonaatiotutkimusten varaan. Näistä keskeisimpiä ovat Hirvosen (1970) ja Iivosen (1978–2002) tutkimukset sekä keskusteluanalyysin pohjalta as
iaa lähestyvän Routarinteen (2003) tutkimus.
Aineistona tutkimuksessa ovat studiossa nauhoitetut dialogit, joihin osallistui viisi venäläistä ja neljä suomalaista nuorta naista. Dialogeista eroteltiin hakukysymykset, vaihtoehtokysymykset, huudahdukset sekä omistuslauseet, jotka analysoitiin foneettisella Praat -ohjelmalla. Ohjelman avulla tehtiin akustisen analyysin lisäksi aineiston segmentointi sekä intonaatiokäyrien piirto.
Tulosten perusteella voidaan todeta, ettei suomen kielessä spontaanin puheen intonaatio vastaa lukupuhunnan pohjalta hahmoteltuja intonaatiokaavoja. Itse asiassa tutkimuksessa ei löytynyt kysymyksille tai omistuslauseille yhtenäisiä piirteitä, vaan etenkin natiivit käyttivät intonaatiota miten sattui. Venäläisillä oli keskenään selkeämmät ja yhtenäisemmät intonaatiokaavat kuin suomalaisilla. Kuitenkin näyttää siltä, etteivät venäjän intonaatiorakenteet siirry venäläisten maahanmuuttajien suomenkieliseen puheeseen, etenkään edistyneemmillä oppijoilla. Erot venä-läisten ja suomalaisten välillä olivat hyvin pienet myös sävelkorkeudessa ja sävelkorkeuden vaihteluvälissä. Sen sijaan suomalaiset ja venäläiset erotti selkeästi toisistaan suomalaisilla hyvin tyypillisesti esiintynyt narina, jota venäläisten puheesta ei löytynyt.
Intonaation käyttö ei siis erota suomea äidinkielenään puhuvien ja venäläisten maahanmuuttajien puhumaa suomea. Sen sijaan näyttäisi siltä, että sujuvuus on se seikka, joka saa venäläiset maahan-muuttajat kuulostamaan epäsuomalaista. Tähän kannattaisi kiinnittää huomiota opetettaessa suomea maahanmuuttajille.
...
