Taking it a tad further : comparing English and Swedish course materials in terms of presenting prosody and accent variation

Abstract

Tämän tutkimuksen aiheena on prosodian ja aksenttivariaatioiden esiintyminen lukion englannin ja ruotsin oppikirjamateriaaleissa.

Ääntämisen opetusta ja osaamista on koulutuksen piirissä ensisijaisesti tutkittu segmentaalien näkökulmaa painottaen, vaikka nimenomaisesti prosodisten ainesten on todettu vaikuttavan puheen ymmärrettävyyteen segmentaalitarkkuutta enemmän. Aksenttivariaatiot ovat niin ikään vaikuttava tekijä puheen suurien linjojen piirissä, ja niiden eroihin vaikuttaa segmentaalimuutosten lisäksi prosodinen vaihtelu.

Prosodian käsite itsessään sisältää yksittäisten äänteiden yliset ilmiöt, jotka voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: äänteiden kvantiteettiin (paino ja pituus), kvaliteettiin (sävel ja intonaatio) sekä näiden yhdistämiseen puheeksi (reduktio ja rytmi). Kaikilla näillä kolmella on vahva suhde aksenttivariaatioiden syntyyn; toisin sanoen aksenttivariaatiot ovat seuraamuksia prosodisesta vaihtelusta segmentaalierojen lisäksi. Näin ollen ne kuuluvat läheisesti tutkittavaan aihealueeseen.

Tutkimuksessa käytetty data koostui 22:sta lukion pakollisten kurssien oppikirjasta, joista englannin kielen osuus oli 12 ja ruotsin 10. Kirjasarjoja oli yhteensä neljä, ja ne olivat mahdollisimman tuoreita julkaisuja. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin sarjoihin liittyviä audio- ja verkkomateriaalia. Aineisto rajattiin koskemaan sitä materiaalia, jota opiskelija voi käyttää itsenäisesti ilman opettajaa. Data käsiteltiin teorialähtöisesti laadullisen tutkimuksen periaatteita noudattaen sekä hyödyntäen määrällisen tutkimuksen keinoja tulosten selkiyttämiseksi.

Tulokset paljastavat, että prosodiaa ja aksenttivariaatioita käsitellään rajatusti ja vaihtelevasti ko. materiaaleissa. Helposti esitettävään muotoon asetettavat osa-alueet ja perinteiset standardivariaatiot ovat erityisen hallitsevassa asemassa, mikä antaa opiskelijalle rajalliset valmiudet hahmottaa ääntämistä kokonaisuutena ja tuottaa omaa, yhtenäistä puhetta. Sarjojen väliset eroavaisuudet myös aiheuttavat epätasa-arvoisuutta käyttäjäryhmien kesken.

Vastaisuudessa olisi syytä tutkia mm. materiaalin toteutettavuutta käytännössä sekä opettajien valmiuksia opettaa prosodiaa ja aksenttivariaatioita.