Sykemittarin vaikutus liikuntamotivaatioon työikäisillä naisilla : satunnaistettu ja kontrolloitu harjoittelututkimus

Abstract

TIIVISTELMÄ

Sykemittarin vaikutus liikuntamotivaatioon työikäisillä naisilla -satunnaistettu ja kontrolloitu harjoittelututkimus Aalto Saija Jyväskylän yliopisto, liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta, terveystieteiden laitos Syksy 2011 68 s, liitteet 9 kpl Ohjaajat: Ari Heinonen, Raija Laukkanen

Tutkimustieto liikunnan terveysvaikutuksista lisääntyy jatkuvasti ja onkin tärkeää tutkia, mikä saa ihmiset liikkumaan. Liikuntamotivaatiota edistävistä tekijöistä, samoin kuin esteistä liikkumiselle on jo olemassa tutkimustietoa. Liikuntateknologian sovellutuksia on jonkin verran käytetty tutkimuksissa, mutta sykemittarilla tuetun liikuntaharjoittelun aiheuttamasta muutoksesta liikuntamotivaatioon ei ole tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli ensisijaisesti tutkia sykemittarilla tuetun harjoittelun vaikuttavuutta liikuntamotivaatioon työikäisillä naisilla. Motivaation mittaamisen lisäksi tarkoituksena oli tarkastella muutoksia kuntotuloksissa ja elämänlaadussa.

Tutkimusasetelma oli satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, jossa liikuntainterventio kesti kahdeksan viikkoa. Molemmille tutkimusryhmille suoritettiin samat mittaukset ennen intervention alkua ja sen loputtua. Tutkimusryhmä koostui Naantalilaisen voimisteluseuran jäsenrekisterin kautta rekrytoiduista työikäisistä (30-55v) naisista. Tutkittavat (N=35) arvottiin sokkoutetusti kahteen ryhmään 1) interventioryhmään (N=18) ja 2) verrokkiryhmään (N=17). Interventioryhmä sai harjoittelun seuraamiseksi sykemittarit, verrokkiryhmä opastettiin manuaalisesti mittaamaan harjoitussykettä. Kummallekin ryhmälle jaettiin liikuntapäiväkirja, johon tuli kirjata liikuntasuoritteet, liikunnan laji sekä keskisyke harjoittelun aikana. Motivaatiota arvioitiin Recreational Exercise Motivation Measure -kyselylomakkeella (REMM), elämänlaatua Rand-36-mittarilla sekä kestävyyskuntoa UKK-instituutin kävelykuntotestillä. Kävelykuntotestin perusteella määriteltiin maksimaalinen hapenkulutus (Vo₂max). Lisäksi intervention harjoittelun teho 70–80 % määritettiin Vo₂max:sta. Laadullinen aineisto kerättiin liikuntapäiväkirjojen merkinnöistä sekä laadullisten kysymysten vastauksista. Tilastoanalyysinä käytettiin kahden ryhmän keskiarvojen vertailua t-testillä. Tilastollisten menetelmien lisäksi pyrittiin laajentamaan näkemystä laadullisella tulkinnalla tutkittavien kirjoittamista liikuntapäiväkirjamerkinnöistä ja laadullisten kysymysten vastauksista. Laadullinen aineisto analysoitiin teemoittelemalla ja sisällön analyysin avulla.

Kahdeksan viikon liikuntaintervention jälkeen ei ryhmien välillä havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja motivaatiossa, kestävyyskuntotuloksissa eikä elämänlaadussa. Sykemittaria käyttäneet tutkittavat kirjasivat harjoittelun keskisykkeen 14 kertaa useammin (p=0,001) kuin verrokkiryhmä. Intervention jälkeen verrokkiryhmän kävelytestiaika oli 53 (0,15 – 0,91, p=0,008) sekuntia nopeampi kuin interventioryhmällä. Laadullisen analyysin perusteella sykemittariryhmä raportoi kokemuksiaan lisääntyneellä liikunnan teholla, sykemittarin käyttämisen merkityksellä ja sujuvuudella, motivaatiota lisäävällä sykealueen seurannalla ja kalorinkulutuksella, sekä parantuneilla itsehallinnan ja jämäkkyyden tunteilla.

Tämän satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen tulokset osoittavat, ettei kahdeksan viikon sykemittariavusteisella liikuntainterventiolla ole vaikutusta motivaatioon, kuntotesti-indeksiin tai arvioituun maksimaaliseen hapenottokykyyn eikä elämänlaatuun. Itsekoettuun motivaatioon sykemittarin käyttämisellä liikuntaharjoittelussa näyttäisi olevan positiivista vaikutusta.

Avainsanat: motivaatio, liikuntamotivaatio, sykemittari