Treenimatkoja kuljetusyhteiskunnassa : kilpaurheilevan lapsen vanhemmuus

Abstract

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO. Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta/Liikuntatieteiden laitos SOINI, TYTTI 2011. Treenimatkoja kuljetusyhteiskunnassa – Kilpaurheilevan lapsen vanhemmuus. Liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu-tutkielma. 139 s. + 2 liitettä TIIVISTELMÄ Tutkimuksessa on selvitetty vanhempien kokemuksia ja mielipiteitä lasten kilpaurheilutoiminnasta ja sen mielekkyydestä. Vanhemmat ovat tuoneet esiin tekijöitä, jotka saavat heidät osallistumaan lastensa harrastukseen, ja he ovat kertoneet, miten lasten harrastuksiin osallistuminen vaikuttaa heidän toimintaansa. Lisäksi vanhemmat ovat kuvanneet lasten kilpaurheilun jännitteistä kenttää kaikkine lapsiin kohdistuvine odotuksineen, sekä omia että lastensa vaikutusmahdollisuuksia lasten kilpaurheiluharrastuksissa. Vaikka vanhemmilla on kaikkein keskeisin rooli lasten kilpaurheilun mahdollistajina, vanhempien roolista lasten urheilussa on käyty hyvin vähän keskustelua. Puheenvuorot, jotka ovat liittyneet kilpaurheilevien lasten vanhempiin, ovat useimmiten olleet lähinnä syyllistäviä. Aihe on mielekkään lasten kilpaurheilun toteutumisen kannalta erittäin tärkeä, ja omakohtaiset kokemukseni ovat vaikuttaneet aiheen valintaan. Tutkimus on toteutettu empiirisenä tutkimuksena ja tutkimusote on laadullinen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua, ja tavoitteena on ollut ilmiön mahdollisimman monipuolinen kuvaaminen. Tutkimus osoittaa, että vanhemmat vievät lapsiaan urheiluharrastusten pariin, koska lapsen tervettä kasvua ja kehitystä halutaan tukea. Lasten kilpaurheilu imaisee kuitenkin perheet hyvin voimakkaasti mukaansa, ja vanhempien motiivit alkavat helposti muovautua uudella tavalla. Lasten menestyksekäs kilpaileminen herättää vanhemmissa voimakkaita tunteita, lajin hienouksia aletaan ymmärtää ja laji tuo mukanaan samanhenkisiä ystäviä, joiden kanssa tunteet voidaan jakaa. Nämä tekijät edistävät vanhempien sosiaalistumista lapsen lajiin, ja koska toiminta koetaan pääsääntöisesti hauskaksi ja mielekkääksi, toimintaan ollaan valmiit panostamaan paljon aikaa ja suuria summia rahaa. Suuret panostukset lisäävät lasten urheilun totisuutta ja vaarana on, että lasten urheilusta innostutaan liikaa. Lasten kilpaurheilun kentiltä on löydettävissä erilaisia vanhemmuuden tyylejä, ja ratkaisevan tärkeä merkitys vanhemmuudessa on sillä, miten vanhemmat onnistuvat säilyttämään suhteellisuudentajunsa lapsen menestyessä urheiluharrastuksessaan. Lasten kilpaurheilu näyttäytyy eettisesti varsin kyseenalaisena kenttänä, jossa eri toimijat toteuttavat häikäilemättömästikin omia pyrkimyksiään. Huolestuttavaa on, että oikean ja väärän rajaa voidaan lasten kilpaurheilussa tarvittaessa venyttää. Urheiluseurojen lanseeraama ohje - kustanna, kuljeta, kannusta – ei ole riittävä ohje vanhempien taustatukena toimimiselle. Kilpaurheilu on lapselle vaativaa puuhaa, ja lapsen kulloistenkin kokemusten ja tuntemusten sensitiivinen kuunteleminen on vanhemman tärkeä tehtävä. Lasten kilpaurheilun tulisi olla kaikkien mukana olevien toimijoiden yhteispeliä, eikä ole lasten edun mukaista sulkea vanhempia kuljettajan ja kustantajan rooliin. Vanhemmat tulisi ottaa mukaan lasten kilpaurheilusta käytävän vuoropuheluun, ja heidät tulisi huomioida lastensa parhaina asiantuntijoina. Vanhemmille tulisi olla tarjolla sellaisia keskustelufoorumeita, joissa lapsen urheilemiseen liittyviä kysymyksiä olisi mahdollista käsitellä. Avoin keskustelu aiheesta hyödyttäisi vanhempien suhteellisuudentajun säilymistä, ja lasten oikeanlainen tukeminen kilpaurheiluharrastuksessa helpottuisi.