Taivalsaari, L. 2011. PUNNITTUA PUHETTA JA SANATONTA SANOMAA. Kurkistus Liisa-luokanopettajan viestintään matematiikan oppituntien opetustilanteissa. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. 102 sivua.
Tutkimukseni tehtävänä on tarkastella luokanopettajan matematiikkakuvan kehittymistä ja sen vaikutusta opettajan viestintään matematiikan oppituntien opetustilanteissa. Tutkimuksen teoriaosassa kuvaillaan ensimmäiseksi opettajuutta, joka luokanopettajalla rakentuu muun muassa henkilökohtaisesta suhteesta jokaiseen opetettavaan aineeseen. Suhdetta matematiikkaan kutsutaan matematiikkakuvaksi, ja sillä tarkoitetaan luokanopettajan käsitystä matematiikasta, sen opettamisesta ja oppimisesta sekä käsitystä itsestä matematiikan taitajana, oppijana ja opettajana. Matematiikkakuvan muodostumiseen liittyvät olennaisina uskomukset, asenteet, emootiot ja kognitiivinen ymmärrys matematiikasta. Opettajan opetusviestinnästä tarkastellaan sanallista, sanatonta ja ma
temaattista viestintää. Sanallisen opetusviestinnän piirteistä käsitellään kysymyksiä, vastauksia, ohjeistusta, selittämistä, palautteen antoa ja sosiaalistamista. Sanattomasta viestinnästä käsitellään luokanopettajan kinesiikkaa, proksemiikkaa, haptiikkaa, parakieltä, kronemiikkaa, fyysistä olemusta ja artefakteja. Matemaattisen viestinnän yhteydessä avataan matematiikan kielenomaisia piirteitä ja sen läheistä suhdetta äidinkieleen.
Tutkimus on hermeneuttis-etnografinen laadullinen tutkimus, jossa on tapaustutkimuksen elementtejä. Aineisto on kerätty nopean etnografian mukaisesti opetustuokioiden videointina ja opettajan syvähaastatteluna. Videoaineisto on litteroitu näkökulmaa vaihtaen kolme kertaa: sanallisen, sanattoman ja matemaattisen viestinnän näkökulmasta. Litteroitu haastatteluaineisto antaa opettajalle tilaisuuden kertoa omin sanoin matematiikkasuhteestaan ja viestintätavoistaan. Aineistoa on analysoitu ja tulkittu teorian kanssa vuoropuheluna. Kirjoitustapana on ollut kuvaava ja teemoittava analyysi.
Tutkimuksen johtopäätelminä voidaan todeta, että opettajan matematiikkakuva muotoutuu varhaisina kouluvuosina ja on suhteellisen staattinen. Matematiikkakuvan muuttuminen edellyttää luokanopettajalta ydinuskomusten reflektointia. Opettajan viestinnässä on universaaleja, opettajien ammattikunnalle tyypillisiä piirteitä. Opettajan puheella on erityisesti matematiikan opetuksessa tärkeä rooli selittämisessä, havainnollistamisessa ja mallintamisessa. Äidinkielen ja matematiikan välinen yhteys korostuu matematiikan sanaston ja käsitteiden kielentämisessä oppilaiden arkikielelle. Sanaton viestintä tukee opettajan muuta viestintää, muokkaa ja ilmaisee merkityksiä ja säätelee vuorovaikutuksen kulkua luokassa.
...
