Ikkuna ihannenuoruuteen : Arvosteleva kirjaluettelo ja 1920-1930 -luvun suomalainen nuortenkirjallisuus elämän mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien tulkkeina

Abstract

Tämän tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, millainen oli 1920-1930 -luvun suomalaisen nuortenkirjallisuuden luoma kuva ”hyvän” elämän rajoista, elämisen mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista, miten kaunokirjallisuuden merkittävänä välittäjänä ja kirjallisen kasvatuksen auktoriteettina toimiva kirjastolaitos suhtautui ja pyrki vaikuttamaan tuohon kuvaan ja lopulta, onnistuiko kirjastolaitos lainaustilastojen perusteella ohjaamaan nuoret lukijat esimerkillisten kertomusten ääreen. Päälähteinä toimivat valtion kirjastotoimiston julkaisema Arvosteleva kirjaluettelo (Akl) vuosilta 1925-1938 ja luettelon pohjalta valitut 15 suomalaista nuortenkirjaa. Lisäksi lähteinä käytetään Helsingin, Jyväskylän ja Kouvolan kaupunginkirjastojen arkistoaineistoja, vuosi- ja toimintakertomuksia, lainaustilastoja sekä kanta- eli kirjaluetteloja. Tutkimuksen taustalla on ajatus kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta keinoina vaikuttaa lukijan maailmankuvaan, ja tarkoituksena on tutkia ylhäältä päin tullutta, paljolti kasvatuksellista näkemystä siitä, millaisista aineksista koostuvia kirjoja nuorille piti tarjota ja millaisia ei. Kaunokirjallisia teoksia ei tarkastella suorina kuvina aikansa todellisuudesta, vaan enemmänkin tapoina kuvata sitä, miltä todellisuuden haluttiin näyttävän ja mikä koettiin ylipäätään mahdolliseksi. Tutkimuksen perusteella Arvostelevan kirjaluettelon ihanteelliselle nuoruudelle asettamat rajat olivat osittain tiukempia, kuin mitä nuortenkirjallisuus itse ilmensi. Molemmissa lähteissä korostuivat isänmaallisuus, itsenäisyyteen ja raskaaseenkin velvollisuudentuntoon kannustaminen, yhteiskuntaluokkien erojen piilottaminen ja ympäristön rajojen kansallinen symboliikka. Varsinkin tytöille suunnatussa kirjallisuudessa ihannenuoruuden rajat olivat leveämmät kuin Akl:ssa, kun taas poikien seikkailukirjojen elämisen malli oli maantieteellisestä rajattomuudesta huolimatta hämmästyttävän perinteinen ja ahdas. Kirjastojen arkistoja tutkiessa tuli selväksi, että arkistot sisältävät tietoa instituutiosta ja päätöksenteosta mutta eivät niinkään kirjaston päätehtävästä eli lainausliikkeestä ja lainaajista. Arkistoaineistoille tyypillinen ”ylhäältä päin” katsova näkökulma vaikeuttaa ruohonjuuritason tutkimusta. Jokainen arkistokin on vain tietystä ikkunasta nähty maisema.