Taiteilijoiden yksityiset arkistoaineistot ovat osa (taide)museoiden kokoelma- ja jäämistölahjoitusten vastaanottoon liittyvää ajankohtaista ongelmaa. Mitä säilytetään ja millä perusteella, kun säilytystilat ovat rajalliset? Museoilla ei välttämättä ole kokemusta arkistoaineistojen arvonmäärityksestä ja seulonnasta, jota pidetään asiakirja- ja arkistonhallinnan keskeisenä, mutta samalla intellektuaalisesti erittäin vaativana perustehtävänä. Arkistotieteessä arvonmääritystä on käsitelty lähinnä valtionhallinnon ja organisaatioiden kollektiivisten asiakirja-aineistojen näkökulmasta. Yksityisiä henkilökohtaisia aineistoja koskeva teoreettinen keskustelu on ollut vähäistä, ja näkemyksiä on leimannut riippuvuus kollektiivisten aineistojen tarkasteluun (ja käytännön arvonmääritykseen) suunnatuista malleista ja strategioista.
Tarkastelen tutkielmassa yksityisarkistoista ja niiden arvonmäärityksestä käytyä englanninkielistä arkistoteoreettista keskustelua ja sovellan keskustelussa esitetty
jä näkemyksiä käytännön arvonmääritystyöhön. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka tavoitteena on – yleisen taiteilijoiden yksityisarkistojen arvonmääritysmallin luomisen sijaan – valaista yksittäisen taiteilijan arkistoaineiston arvonmääritys- ja seulontaprosessin avulla aineistoon ja sen arvoon kiinnittyviä merkityksiä.
Tutkimusaineistoni on taidemaalari ja -graafikko Antti Ojalan (s.1935) Lapuan taidemuseossa sijaitseva arkistoitavaksi tarkoitettu henkilökohtainen aineisto, joka on fyysiseltä muodoltaan ja sisällöltään perinteiseksi luettavaa (muun muassa paperisia tekstiasiakirjoja sekä valokuvia ja luonnoskirjoja). Tarkastelen Antti Ojalan aineiston arkistollista arvoa koskevia merkityksiä kanadalaisen arkistoteoreetikko Catherine Hobbsin yksityisarkistojen erityislaatuisuutta kuvailevan näkemyksen avulla, jonka mukaan yksityisen aineiston tärkein arvo on sen heijastama kuva arkistonmuodostajan sisäisestä maailmasta. Hobbs kuvaa tätä aineistoon kiinnittyvää arvoa käsitteellä persoonallisuuden ilmentyminen ("expression of character"). Sovellan Hobbsin ehdottamaa arvonmäärityskriteeriä sekä hänen – arvonmääritysmetodiksi tulkitsemaani – aineiston toistuvaa lähiluentaa Ojalan aineiston merkitysten ja arvon tulkintaan. Lisäksi huomioin Hobbsin edustamaa näkökulmaa kohtaan esitetyn kritiikin sekä Kansallisarkiston yksityisarkistojen seulontaohjeessa esitetyt perusteet ja kriteerit.
Yksittäistapauksen perusteella näyttää siltä, että Hobbsin esittämän mallin avulla on mahdollista suorittaa taiteilijan yksityisarkiston arvonmääritys ja seulonta, kunhan huomioi siinä piilevät puutteet ja rajoitukset. Mallia määrittävä näkemys ei esimerkiksi tunnista kuvataiteilijan aineiston erityistä kuvallista luonnetta ja sen vaikutusta arvonmääritykseen. Lisäksi malli asettaa arvonmääritystä suorittavan toimijan hyvin vastuulliseen asemaan ja vaatii häneltä oman positionsa ja tulkintansa subjektiivisuuden tunnistamista.
...
