Dramapedagogikens möjligheter i svenskundervisning : svensklärares uppfattningar och erfarenheter

Abstract

Tutkielmani tarkoitus on selvittää ruotsinopettajien käsityksiä ja kokemuksia draamapedagogiikasta. Haluan tutkia, miten opettajat suhtautuvat draaman käyttöön oppitunneilla ja millaisia draamaharjoituksia he toteuttavat käytännössä. Olen myös kiinnostunut, mistä ruotsinopettajat saavat ideoita ja ohjausta draamatyöskentelyyn ja mikä oppikirjan rooli on draamakasvatuksessa. Tutkimus on toteutettu sähköpostitse lähetetyn kyselyn avulla. Materiaali koostuu 21 ruotsinopettajan vastauksesta kahdeksaan tutkimuskysymykseen. Opettajat työskentelevät pääsääntöisesti yläkouluissa tai lukioissa. Materiaalin analyysi on laadullista ja perustuu vastausten sisältöön ja esiteltyyn teoriaan.

Draamakasvatus voidaan käsittää kokonaisvaltaiseksi kasvatukseksi, jolloin oppiminen on yhteistoiminnallista ja kokemusperäistä. Draama mahdollistaa erilaisten oppimistyylien, toimintojen ja opetusmenetelmien käytön. Ruotsinopetuksen tavoitteena on suulliseen vuorovaikutukseen painottuvan peruskielitaidon saavuttaminen ja kulttuurien välisen toimintakyvyn kehittyminen. Draamaharjoituksia on perinteisesti käytetty kielten opetuksessa edistämään aktiivista oppimista, kehittämään myönteistä asennetta puhumiseen sekä vahvistamaan sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja.

Ruotsinopettajien käsitykset draamakasvatuksesta muistuttavat omia käsityksiäni ja teoreetikkojen näkemyksiä aiheesta. Opettajien mielestä draamaharjoitukset aktivoivat oppilaita ja tarjoavat heille hauskoja, luonnollisia ja monipuolisia oppimiskokemuksia. Draama on kuitenkin aikaa ja taitoa vaativa opetusmenetelmä, jonka onnistuminen riippuu sekä oppilasryhmän innokkuudesta ja kielitaidosta että opettajan ammattitaidosta. Sen avulla oppilaat voivat ilmaista itseään vapaasti ja tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Ruotsinopettajien mielestä draamatyöskentelyyn kuuluvat mm. tekstien ja kielenkäyttötilanteiden elävöittäminen sekä roolien ottaminen.

Ruotsinopettajat suhtautuvat draamaan myönteisesti ja käytännönläheisesti. He eivät halua korostaa draamaa opetuksessaan ja arvioivat draaman käytön olevan vähäistä tai kohtuullista. Yleinen näkemys draamakasvatuksen roolista on, että sillä ei tarvitse olla itsenäistä asemaa opetussuunnitelmassa. Tästä huolimatta opettajat kertovat runsaasti erilaisia esimerkkejä toteuttamistaan draamaharjoituksista. Ideoita draamatyöskentelyyn opettajat saavat oppikirjasta, opettajan oppaasta, omasta mielikuvituksestaan, täydennyskoulutuksesta ja kollegoilta.