Tässä tutkimuksessa tarkastelin psykoterapeuttista muutosta väkivaltaongelman suhteen käyttäen taustateoriana ja menetelmänä assimilaatiomallia ja -analyysia. Mallin avulla voidaan selvittää, miten ongelmallisen kokemuksen merkitys muuttuu keskustelussa ja minkä prosessien kautta se hyväksytään osaksi itseä. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jonka kohteena oli parisuhdeväkivaltaan syyllistynyt mies. Hän osallistui kriisikeskus Mobilen ja Jyväskylän yliopiston psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikan toteuttaman Vaihtoehto väkivallalle -ohjelman parisuhdeväkivaltaa tehneiden miesten ryhmään. Aineistona käytettiin nauhoitettuja terapiakeskusteluja ja miehen kumppanin täyttämiä strukturoituja lomakkeita ja puolistrukturoituja haastattelulomakkeita. Tutkimuksessa halusin selvittää, onko assimilaatiomalli sovellettavissa väkivaltaongelman suhteen tapahtuvan muutoksen kuvaamiseen kyseisessä aineistossa. Tarkastelin, miten ongelmallisen kokemuksen assimilaatio ilmenee parisuhdeväkiva
ltaan syyllistyneellä miehellä ja voidaanko löytää yhteyttä puheen perusteella ilmenevän ongelmallisen kokemuksen assimilaation vaiheen ja kumppanin havaitseman väkivallan välillä. Assimilaatiomalli osoittautui mielekkääksi teoriaksi tarkasteltaessa parisuhdeväkivaltaa tehneen miehen psykoterapeuttista muutosta ryhmämuotoisessa hoidossa. Toisaalta tapaustutkimus syvensi ymmärrystä assimilaatiomallista. Kuvasin tutkittavan psykoterapeuttista muutosprosessia sisäisten, tutkittavan ongelmallisina kokemien, muutokseen pyrkivien äänten ja hallitsevien, status quo:ta tukevien äänten, vuoropuheluna. Tutkimus osoitti terapeuttista muutosta tapahtuvan istuntojen aikana, mikä ilmeni tutkittavan puheen etenemisessä assimilaation ensimmäisestä vaiheesta (ei-toivotut ajatukset) viidenteen (syventyminen/läpityöskentely) vaiheeseen. Tutkittava hyväksyi väkivallan selitysmalleja osaksi itseä koskevia selitysmalleja. Toisin sanoen muutokseen pyrkivät puolet, alun perin vältellyt ja sitten psyykkistä tuskaa aiheuttaneet äänet tulivat selkiytyneeksi suhteessa toisiinsa, ymmärretyiksi ja lopulta hyväksyttäviksi. Samalla tutkittavan joustavuus ja sallivuus itseä ja muita kohtaan lisääntyivät. Tutkimuksessa väkivaltaisten puolten tarkastelu liittyi tutkittavalla voimakkaasti psyykkistä kasvua ja erillisyyttä koskevaan problematiikkaan. Väkivallan selitysmalleissa tapahtuneen muutoksen myötä tutkittavan omanarvontunto ja kokemus suhteestaan muihin muuttuivat. Tutkimuksessa havaitsin assimilaatioprosessin etenevän non-lineaarisesti. Tämä vaikutti liittyvän tutkittavan väkivallan selitysten vastuullisuuden asteeseen, joka kasvoi assimilaation lisääntymisen myötä. Mahdollisina väkivaltaspesifeinä piirteinä näyttäytyivät assimilaatioprosessissa ilmenevä voimakas häpeä ja ongelman ratkaisun yleistyminen ennen sen ratkeamista parisuhteessa. Jaettu dialogi ryhmän jäsenten ja terapeuttien kanssa edisti assimilaatiota. Puheen muutoksena todettu terapeuttinen muutos ilmeni myös haastattelujen perusteella tutkittavan behavioraalisena muutoksena. Muutos ei säilynyt kahden vuoden seurannassa. Parisuhdeväkivaltaa tehneen miehen seurantaan tulisikin kiinnittää erityistä huomiota.
...
