Minä lienen tullut joskus Suomessa vielä? : venäjänkielisten suomi toisena ja suomi vieraana kielenä -oppijoiden perfektin ja imperfektin omaksumisen ongelmista

Abstract

Tutkin pro-gradu -työssäni venäjänkielisten oppilaiden perfektin ja imperfektin käytön omaksumista kahdessa oppimisympäristössä. Selvitän perfektin ja imperfektin esiintyvyyttä eritasoisten suomi toisena ja suomi vieraana kielenä -oppilaiden kirjallisissa tuotoksissa, kartoitan, minkä tyyppistä perfektiä ja imperfektiä kirjoituksissa käytetään suomi toisena kielenä -opetuksessa usein sovellettavan jaottelun mukaisesti. Virheanalyysin avulla selvitän, minkä tyyppisiä perfekti- ja imperfektivirheitä kirjoituksissa esiintyy ja onko äidinkielellä vaikutusta virheiden laatuun. Aineistona tutkimuksessa on Kansainvälinen oppijansuomen korpus (ICLFI), joka sisältää venäläisissä yliopistoissa suomea vieraana kielenä opiskelevien kirjoituksia kolmelta tasolta: alkeet, keskitaso ja edistynyt ja CEFLING -hanke (Linguistic Basis of the Common European Framework for L2 English and L2 Finnish), joka koostuu suomalaisessa peruskoulussa opiskelevien venäjänkielisten 14 – 16 -vuotiaiden nuorten kirjoituksista tasoilta A1-B2. Tulokset ovat osoittaneet, että suomi vieraana kielenä -oppilaiden kirjoituksissa on huomattavasti enemmän virheitä kuin suomi toisena kielenä -oppilaiden. Suomi toisena kielenä -oppilaiden kirjoituksissa on yhteensä kolme virhettä ja ne kaikki kohdistuvat kerronnallisen imperfektin käyttöön. Suomi vieraana kielenä -oppilaiden kirjoituksissa on käyttövirheitä kautta kaikkien aikamuotojen. Molemmat informanttiryhmät käyttävät eniten kerronnallista imperfektiä ja siinä on tehty enemmän virheitä. Toiseksi eniten käytetään viitteellistä perfektiä ja kolmanneksi eniten käytetään imperfektiä ajan adverbiaalin kanssa. Vähiten on käytetty perfektiä ajan adverbiaalin kanssa. Mielenkiintoista oli huomata, että mennyttä aikaa on käytetty huomattavasti vähemmän suomi vieraana kielenä -oppijoiden kirjoituksissa. Heillä yleisempänä aikamuotona teksteissä esiintyy preesens. Tämä voi viitata siihen, että suomen tempusjärjestelmän monimutkaisuus pakottaa oppijoita välttämään näitä muotoja. Virheanalyysin tulokset kertovat, että aikamuotojen käytössä koululaiset turvautuvat puhutun kielen tarjoamaan malliin ja opiskelijat opetuksesta hankittuun teoriatietoon. Lisäksi molempien ryhmien kirjoituksista ilmenee preesensin ja imperfektin vaihtelua, joka saattaa johtua opiskelijoiden äidinkielen vaikutuksesta kohdekielen aikamuotojärjestelmään.