Aikuisten S2-oppijoiden kuulumisen rakentuminen paikallisissa toimintayhteisöissä

Abstract

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen, miten aikuisten suomi toisena kielenä -oppijoiden kuuluminen rakentuu toimintayhteisöissä Suomessa ja miten niiden kielelliset käytänteet vaikuttavat tähän. Tutkielman aineisto koostuu neljästä nauhoitetusta ja litteroidusta haastattelusta, jotka keräsin syksyn 2022 aikana. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Miten haastateltavien kuuluminen paikallisiin toimintayhteisöihin rakentuu heidän kertomustensa perusteella? 2. Millaiset kielenkäyttötilanteet ja -tavat ovat haastateltavien kokemusten mukaan edistäneet ja millaiset estäneet heidän kuulumistaan paikallisiin toimintayhteisöihin? Käsittelen aineistoa narratiivisen analyysin sekä sisällönanalyysin keinoin. Muodostan tutkimuskysymysten kannalta relevanteista aineisto-osista tyyppikertomuksia, joita tarkastelen sosiaalisiin ryhmiin sekä paikkaan kuulumisen kautta. Osallistujille keskeiset sosiaaliset toimintayhteisöt jakautuvat rakenteellisiin ja vapaamuotoisiin. Ensimmäiset ovat lähtökohtaisesti suomenkielisiä, ja niitä edustaa aineistossa erityisesti työpaikan yhteisö. S2-oppijan kuuluminen rakenteellisiin toimintayhteisöihin muovautuu pitkälti lingua francana toimivan englannin käytön kautta. Se toimii tilanteisena osallistajana mutta samalla poissulkee mahdollisuuksia suomen kielen oppimiseen ja pitkäaikaiseen osallisuuden rakentumiseen. Vapaamuotoiset yhteisöt ovat usein monikielisiä, ja niille ominaista on limittäiskieleily, mikä edistää S2-oppijan kuulumisen kokemusta tarjoamalla hänelle osallisuuden ja asiantuntijuuden positioita. Kertomukset paikkaan kuulumisesta muodostavat kuvitteellisen Suomi-toimintayhteisön, joka edustaa ideologioita suomalaisuudesta ja suomenkielisyydestä. Nämä ideologiat näkyvät esimerkiksi S2-oppijoiden oletettuun taustaan pohjautuvina oletuksina heidän kielitaidostaan ja siten toimijuuden mahdollisuuksien säätelemisenä. Kaikki osallistujat kokevat kuuluvansa joihinkin sosiaalisiin toimintayhteisöihin, mutta kukaan heistä ei ilmaise samanlaista kokemusta paikallisuudesta kumpuavaa Suomi-toimintayhteisöä kohtaan. Kuuluminen määrittyy analyysin pohjalta prosessiksi, joka rakentuu yksilön itsestään ja jäsenyydestään muodostamista käsityksistä ja toimintayhteisöjen tarjoamista mahdollisuuksista. Kieli on keskeinen väline sosiaalisen ja paikallisen kuulumisen osoittamisessa, luomisessa ja rajoittamisessa.