Yläkoulun oppilaiden ja opettajien käsityksiä uusmedian hyödyntämisestä opetuksessa

Abstract

Tutkimuksessa selvitetään yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden sekä yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien käsityksiä uusmedioista, niiden käytöstä nuorten vapaa-ajalla ja koulussa sekä niiden pedagogisista mahdollisuuksista opetuksessa. Aineistona on viisi oppilashaastattelua sekä viisi opettajahaastattelua. Aineisto analysoitiin ensin sisällönanalyysin keinoin ja sen jälkeen analyysia syvennettiin diskurssianalyysillä.

Tutkimuksessa selvisi, että uusmediat ovat opettajien vapaa-ajalla niin kutsutussa hyötykäytössä: he etsivät internetistä tietoa tai hyödyntävät sitä tuntien suunnittelussa. Haastatellut oppilaat sen sijaan käyttävät internetiä lähinnä ajanvietteen takia, mikä tosin pitää sisällään myös tiedonhakua, tiedon jakamista ja sen arviointia Opettajat kokevat uusmedioiden olevan esillä opetuksessa huomattavasti oppilaita enemmän. Uusmedioiden kirjo on kuitenkin melko kapea ja työtavat niiden parissa ovat perinteisiä. Oppilaat arvioivat, että uusmedioista on koulussa puhuttu, mutta niitä ei hyödynnetä äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa juuri lainkaan. Opettajien suhtautuminen nuorten vapaa-ajan uusmedioihin on vaihteleva. Vaikka medioihin ja niiden käyttämiseen liittyy paljon positiivisia puolia, opettajien puheelle on tyypillistä uhka- ja ongelmadiskurssi – varsinkin puhuttaessa digitaalisista peleistä. Tämä uhkapuhe on välittynyt myös oppilaille, jotka tosin eivät ota varoitteluja tosissaan.

Opettajat suhtautuvat positiivisesti useimpien uusmedioiden hyödyntämiseen opetuksessaan, mutta haasteena on mm. selkeiden ohjeiden ja valmiin opetusmateriaalin vähäisyys. Haastavaa on myös se, että oppilaat haluaisivat pitää opetuksen opettajajohtoisena, mutta eivät kuitenkaan yleensä pidä opettajiaan pätevinä opettamaan uusmedioiden käyttöä. Pätevyys rakentuu opettajien ja oppilaiden puheessa eri tavoin: opettajat kaipaisivat lisää koulutusta ja materiaalia, oppilaiden mielestä opettajien pitäisi itse käyttää sosiaalisia medioita enemmän.

Opetussuunnitelmiin tulisikin pikaisesti saada mediakasvatuksen tavoitteet ja selkeitä ohjeita niiden toteuttamiseksi. Myös koulujen resurssit ja opettajakoulutus tulisi uudistaa niin, että uusmediat voisivat vakiinnuttaa paikkansa kaikissa oppiaineissa. Tämä lisäisi opettajien itsevarmuutta ja siten myös mediakasvatuksen asiantuntijuutta.