"Joskus tuntuu kuin eläisin keinuen aalloilla" : mielenterveyskuntoutujien kokemuksia sairauden vaikutuksista arkeen

Abstract

Tämä on tutkimus mielenterveyskuntoutujien arjen kokemuksista. Mielenterveyshäiriötä sairastavien henkilöiden osuus Suomessa on monella mittarilla mitattuna suuri. Ilmiön taloudelliset ja inhimilliset vaikutukset yhteiskuntaan ovat myös mittavat. Tässä tutkimuksessa tutkitaan mielenterveyshäiriötä ilmiönä ja sen vaikutuksia psyykkistä sairautta sairastavan henkilön arkeen. Tutkimustehtävänä on vastata kysymyksiin miten mielenterveyskuntoutuja kokee arkensa psyykkisen sairauden kanssa sekä miten mielenterveyshäiriö vaikuttaa ihmisen toimijuuteen. Tutkimuksen teoreettisina perusteina ovat kokemuksen ja toimijuuden teoriat. Tutkimusote on fenomenologis-hermeneuttinen. Kiinnostus kohdistuu aineiston osallistujien kokemusten ymmärtämiseen. Aineisto tutkimukseen kerättiin Kokkolassa sijaitsevan Kulmakartanon kävijöiltä. Kulmakartano on jäsenyhteisöperiaatteella toimiva kaikille alueen mielenterveyskuntoutujille avoin kohtaamispaikka. Aineisto koostuu viiden Kulmakartanon kävijän kirjoittamista kirjeistä, joissa he kuvaavat arkeaan ja sitä, millaisia ongelmia mielenterveyshäiriö on heidän elämässään aiheuttanut, lisäksi aineistoon on haastateltu kolmea henkilöä käyttäen menetelmänä avointa haastattelua. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Tämän tutkimuksen valossa suurimmat muutokset ja hankaluudet mielenterveyskuntoutujien arjessa näyttäisivät olevan vuorovaikutussuhteissa. Sairastumisen jälkeen on vaikeaa solmia suhteita toisiin ihmisiin, perheenjäsenten ja sukulaisten kanssa sosiaaliset vuorovaikutussuhteet hankaloituvat, ystävyyssuhteet niihin ystäviin, joita oli ollut ennen sairastumista, katkeavat. Myös työelämään ja muuhun toiminnallisuuteen psyykkisellä sairaudella on ollut vaikutuksia. Täysin työkykyisenä ei kukaan aineistoon osallistuneista ollut voinut enää jatkaa sairastumisen jälkeen. Syrjäytymisriski mielenterveyskuntoutujilla on suuri. Tutkimuksen tuloksena voidaan myös todeta, että asennoituminen mielenterveyskuntoutujiin on tullut suvaitsevaisemmaksi. Aineistoon osallistuneet olivat tyytyväisiä saamiinsa palveluihin ja kokivat tulleensa kohdelluiksi asiallisesti. Mielestäni sosiaalityön osaamista tarvitaan mielenterveystyössä. Sosiaalityön asiantuntijuuden vahvinta osaamisaluetta ovat verkostotyömenetelmien ja vuorovaikutustaitojen hallinta sekä asiakasnäkökulman huomioiminen. Sosiaalityöntekijät tarvitsevat kuitenkin asiatietoa eri mielenterveyshäiriöistä ja niiden vaikutuksista sosiaaliseen vuorovaikutukseen, jotta he saisivat entistä parempia valmiuksia mielenterveyskuntoutujien kohtaamiseen.