Toipumisteoreettinen näkökulma kuntoutumiseen : mielenterveyskuntoutujien kokemuksia ja käsityksiä toipumisesta sekä siihen vaikuttavista tekijöistä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mielenterveyden ongelmia kohdanneiden ihmisten käsityksiä ja kokemuksia toipumisesta sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Toipumista mielen sairaudesta käsitellään toipumisteorian (recovery-orientation) näkökulmasta. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineistona on seitsemän mielen sairauksia kokeneen ja niistä kuntoutuneen tai kuntoutumassa olevan ihmisen teemahaastattelut. Osallistujat tavoitettiin kolmannen sektorin kuntoutumista tukevista toiminnoista. Tulosten aluksi käsittelen sitä, millaisia asioita toipuminen osallistujille merkitsee ja mitä siinä tavoitellaan. Toisessa ja kolmannessa osassa hyödynnän Nora Jacobsonin ja Dianne Greenleyn (2001) toipumisteoriaa, jossa he jakavat toipumisen edellytykset yksilön sisäisiin sekä ulkoisiin, yhteiskuntaan ja hoitoon liittyviin, prosesseihin, jotka fasilitoivat toipumista. Osallistujat määrittelivät toipumisen joko kliinisenä toipumisena tai hyvän, tavallisen elämän tavoitteluna. Toipumisen sisäisinä edellytyksinä tulivat esiin toivo ja positiivisuus, sosiaaliset suhteet ja yhteisöihin kiinnittyminen, toipumisarki ja sairauden hallinta, sekä merkitykselliset roolit. Toipumisen ulkoisia edellytyksiä määrittivät yhteiskunnallinen ympäristö etuus- ja palvelujärjestelmineen sekä asenneilmapiireineen, ammattilaisten kyky toimia toipumista edistävällä tavalla, sekä palveluiden toipumista edistävät ominaisuudet. Kuntoutujille itselleen toipumisessa oli paljon toipumisteorian mukaisia elementtejä, mutta palveluissa toipumisorientaatio ei vielä kovin laajasti näkynyt toteutuvan. Toipumisessa korostuivat mielekäs arki, sosiaaliset suhteet sekä auttavat ammattilaiset. Kuntoutujan hyvinvoinnin ja hänen itse asettamiensa elämäntavoitteiden tukeminen näyttää toipumisen kannalta merkitykselliseltä siinä missä oireiden vähentämiseen tähtäävä hoitokin. Erityisesti kolmannen sektorin toiminta tuki osallistujien toipumista merkittävällä tavalla, mutta toipumista voidaan tukea laajasti kautta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän. Osaltaan tutkimukseni tulos perustelee myös sosiaalityön asiantuntijuuden tärkeyttä toipumisen tukemisessa.