"Meidän vaikeudet on hitsannu meitä yhteen semmosella tosi hyvällä tavalla" : psyykkisesti oireilevan pariskunnan selviytyminen arjessa

Abstract

Sosiaalityön tutkimusalaan kuuluva pro gradu –tutkielmani on aineistolähtöinen tapaustutkimus, jonka tutkimustehtävänä on selvittää miten psyykkisistä hankaluuksista kärsivä aviopari merkityksellistää heidän arkielämäänsä. Psyykkisiin hankaluuksiin liitetään usein negatiivisia ja ongelmakeskeisiä mielikuvia kuten vähäosaisuutta, köyhyyttä, pärjäämättömyyttä, kouluttautumattomuutta ja osallistumattomuutta. Psyykkisistä hankaluuksista kärsivien henkilöiden luokittelu avuttomaksi ja kyvyttömäksi marginaaliryhmäksi voi johtaa siihen, että heidän arkielämäänsä sekä mahdollista avun ja tuen tarvetta määritellään viranomais- ja palveluorganisaatiolähtöisesti. Haastavissa elämäntilanteissa elävien yksilöiden arjen määrittely hallinnon ja eri järjestelmien näkökulmasta ei kuitenkaan välttämättä vastaa ihmisten subjektiivisia arkielämän kokemuksia. Niinpä olen halunnut pro gradu –tutkielmassani nostaa keskiöön tutkimusintressini kohteen eli psyykkisesti oireilevan pariskunnan arkielämän kokemukset ja kuulla miten he itse merkityksellistävät arjen kokemuksiaan. Tutkimusaineistoni muodostuu tutkimukseeni osallistuneelle avioparille yhdessä ja erikseen toteuttamastani viidestä haastattelusta. Haastattelemallani aviomiehellä oli diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja aviovaimolla masennus. Tutkimuksessani on tarinallinen lähestymistapa, koska aineistossani ilmenee kertomuksia ja kertomukset puolestaan ilmentävät kokemuksia. Tutkimukseeni osallistuneen avioparin kertomus näyttäytyi heidän kuormittavista elämäntilanteista ja molempien psyykkisestä oireilusta huolimatta vahvana muutos- ja selviytymiskertomuksena. Tämä tulos vahvistaa tutkimukseni lähtöoletusta, jonka mukaan hankalissa elämäntilanteissa elävillä yksilöillä on runsaasti heistä itsestään nousevia selviytymiskeinoja. Kyseisen pariskunnan selviytyminen näyttäytyi muutosprosessina, jota edistivät heidän kaikkein merkityksellisimpinä pitämät, arkea kannattelevat elementit: parisuhde, ystävyyssuhteet, pariterapia, yksilöterapia ja vertaistuki. Tämä kokonaisuus osoittaa psyykkisesti oireilevan pariskunnan merkityksellisimpien arkea kannattelevien elementtien olevan yhteydessä heidän sosiaaliseen. Tämä on tutkimukseni päätulos. Psyykkisesti oireilevien pariskuntien selviytymiskeinot nousevat heidän arkielämän merkityksenannoista ja sosiaalisesta kontekstista. Tutkimustulosteni perusteella mielenterveystyön orientaatio tulisi nousta lääketieteen sijaan käyttäytymis- ja sosiaalitieteistä.