Musiikinharrastajasta opetustyön ammattilaiseksi : pianopedagogien elämänkokemuksia

Abstract

Musiikkipedagogin sekä musiikkikasvattajan koulutus valmistaa kasvatustyöhön monipuolisia musiikin alan ammattilaisia toimimaan erilaisissa työtehtävissä aina perinteisestä soitonopetuksesta näyttävien musiikkiproduktioiden tuottamiseen ja ohjaamiseen. Tutkielmassa tarkastellaan nykyistä musiikin perusasteen opetussuunnitelmaa sekä pianon että vapaan säestyksen tasosuoritusten sisältöjä, ja pohditaan kahden eri-ikäisen pianopedagogin elämänkokemusten avulla ammatin hyviä ja huonoja puolia sekä keinoja ylläpitää työ motivoivana sekä oppilaille että opettajille. Näiden kertomusten sekä opetussuunnitelman pohjalta käydään vertailua, miten musiikkioppilaitoksissa voitaisiin kehittää musiikkipedagogien työympäristöä sekä toimintatapoja, että ne tarjoaisivat musiikinharrastajille mahdollisuuden laaja-alaiseen musiikin opiskeluun ja antaisivat musiikkipedagogeille valmiuksia kehittää omaa ammattitaitoaan. Työn tavoitteena on osoittaa monipuolisen muusikkouden merkitys jatkuvasti muuttuvassa musiikkikulttuurissa, jossa eripuolilta maailmaa peräisin olevat musiikin tyylilajit sekoittuvat ja ottavat vaikutteita toisistaan. Musiikkityylien ja eri aikakausien musiikin välillä olleita selkeitä raja-aitoja ei huomaa enää tämän päivän populaarimusiikissa, jonka ympäröimänä lähes kaikki nuoret musiikinharrastajat nykyään elävät. Suomen musiikkioppilaitosjärjestelmä taas on syntynyt länsimaisen taidemusiikin ja klassisen musiikkikulttuurin pohjalta, jossa eläneet opetustraditiot ja perinteet ovat siirtyneet aina edellisiltä soittajapolvilta seuraaville. Perinteiset klassiseen musiikkiin keskittyvät opetustraditiot ovat kuitenkin ristiriidassa sekä populaarimusiikkiin kasvaneiden oppilaiden odotusten että opetussuunnitelman perusteissa olevien tavoitteiden kanssa, jossa korostetaan oppilaiden hyvinvointia sekä luovuuden ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä monikulttuurisessa ja sosiaalisessa ympäristössä. Musiikkioppilaitosten toimintatapojen kehittämiseksi pohditaan tapoja, joilla vanhoja ja tärkeinä pidettyjä perinteitä saataisiin ylläpidettyä soitonopetuksessa jatkossakin, mutta joita voitaisiin toteuttaa hieman eri näkökulmista korostaen näitä musiikin perusasteen opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjä tavoitteita, oppilaiden luovuutta, sosiaalista oppimisympäristöä ja monipuolista musiikin eri osa-alueiden hallintaa. Haastateltavien kommenteista selviää, minkä vuoksi musiikkia harrastetaan ja minkä takia musiikkipedagogin ammatti on heille niin tärkeä. Tärkeintä soittamisessa on kuitenkin sen emotionaalisuus sekä mahdollisuus kehittää omaa ilmaisullista ja musiikillista osaamistaan niin, että soittaminen itsessään motivoi jatkamaan musiikin tuottamista läpi elämän.