Yksilöpatologiasta yhteisöpatologiaan : AD/HD -oppilas peruskoulupolulla

Abstract

Honkasilta, Juho. Yksilöpatologiasta yhteisöpatologiaan – AD/HD -oppilas peruskoulupolulla. Kasvatustieteen pro gradu -työ. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitos, 2011. 162 sivua. Julkaisematon.

Tutkimuksen tarkoitus oli tehdä ymmärrettäväksi AD/HD -lasten erityisen tuen tarpeet peruskoulutuksen kentällä sekä tutkia institutionaalisen opetussuunnitelmakielen ja kasvatuspuheen takana olevia peruskouluoloja erityislapsen kasvatusympäristönä. Tutkimusongelmaa lähestyttiin kodin ja koulun vuorovaikutuksellisesta kasvatuskontekstista käsin. Tarkoitus oli selvittää kodin näkökulmasta, kuinka AD/HD -lapsen ja -nuoren erityistuen tarpeet huomioidaan peruskoulussa, miten kodin ja koulun välinen vuorovaikutus toteutuu erityislapsen koulupolkua vahvistavana tukiverkostona ja mitkä tekijät peruskoulupolulla mahdollistavat AD/HD -oppilaan tasapainoiselle kehitykselle turvallisen kasvupohjan. Tutkimuksen lähtökohdan muodosti näkemys siitä, että kodin ja koulun muodostama kasvatuskumppanuussuhde voi vahvistaa AD/HD:n varhaista havaitsemista ja johdonmukaisen tuen piiriin pääsemistä ja siten estää syrjäytymistä.

Tutkimus toteutettiin teemahaastattelemalla sekä AD/HD -lasten vanhempia että AD/HD -nuoria. Tutkimukseen osallistuivat kaikkiaan kahdentoista perheen vanhemmat Jyväskylän seudulta ja kahdeksan nuorta ympäri Suomea. Vanhempien haastattelut toteutettiin yksilö tai pari haastatteluin, nuoret haastateltiin kahdessa ryhmässä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyyttisesti teemaanalyysiä, induktiivista sisällönanalyysiä sekä tyyppianalyysiä käyttäen.

Tutkimus osoitti, että AD/HD -lapsen oppimisen ja kasvun tuen tarpeiden huomioon ottaminen sekä lapsen vanhempien kasvatusasiantuntijuuden kuuleminen peruskoulun kasvatustyössä on varsin sattumanvaraista. Lisäksi tuki siirtymävaiheessa alakouluasteelta yläkouluasteelle oli epäjatkuvaa. Tutkimus osoitti myös, että kouluhenkilökunnalla on suhteellisen huono tietotaito ja ymmärrys AD/HD:sta eri piirteineen ja ilmenemismuotoineen. Myös heidän suhtautumisensa lapsen yksilöllistä humaania kohtaamista ja kodin kanssa muodostettavaa kasvatuskumppanuutta kohtaan oli melko heikkoa. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että erityistuen tarpeiden huomioiminen ja kodin ja koulun toteuttama yhteistyö muodostavat tiiviin tukiverkoston AD/HD -lapsen oppimisen ja kasvun tukemiseksi. Yksittäisellä opetustyötä tekevällä aikuisella voi olla merkittävä AD/HD -lapsen peruskoulupolkua tukeva tai vahingoittava merkitys. Tutkimuksen perusteella voidaankin tehdä se johtopäätös, että peruskoulujen toimintakulttuurissa tulisi tapahtua muutos, jotta kodin ja koulun yhteisen asiantuntijuuden ja turvallisen oppimis- ja kasvuympäristön luominen mahdollistuisivat. Kouluhenkilökunta tarvitsee tietoa ja ymmärrystä erityisoppilaan kohtaamiseen ja koulukulttuurin tulee olla valmis ottamaan tätä tietoa vastaan.