Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkimustehtävänä on kuvata, millaisia retorisia argumentointitapoja valtuutetut käyttävät argumentoidessaan kaupunginvaltuuston istunnoissa. Tutkielmassa pyritään kuvaamaan, millaisia väitteitä valtuutetut esittävät ja millaisia argumentointitekniikoita valtuutetut käyttävät argumentoidessaan kaupunginvaltuuston istunnoissa. Kuvailussa painotetaan arvoja koskevia väitteitä. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoa siitä, millaista argumentointi kunnanvaltuustossa on ja valottaa näin jotain siitä, millaisia tekijöitä kunnanvaltuuston päätöksentekoon liittyy.
Tutkimusaineisto kerättiin videoimalla kaksi Järvenpään kaupunginvaltuuston istuntoa. Tutkimuskysymyksiin haettiin vastausta retorisella analyysillä, joka pohjasi lähinnä Chaïm Perelmanin (1912-1984) argumentointiteoriaan. Tutkimuksessa yhdisteltiin laadullista ja määrällistä tutkimustapaa. Tutkimustapa nojasi vahvasti tutkijan subjektiivisiin havaintoihin. Analyysissä pyrittiin kuitenkin tarkkuuteen
ja systemaattisuuteen, jotta tutkimuksen anti olisi mahdollisimman luotettava, ja analyysin vaiheet kuvataan tutkielmassa seikkaperäisesti.
Arvojen linkittyminen väitteisiin ja perusteluihin on aineiston perusteella valtuutettujen argumentoinnille hyvin tyypillistä. Myös tosiasiallisia väitteitä käytetään valtuustossa argumentoinnissa aineiston perusteella paljon ja niissä vedotaan usein vaikeasti kiistettäviin faktoihin. Aineistosta ilmeni, että neuvoja ja ohjeita antavat menettelytapaa koskevat väitteet ovat valtuutetuille myös tyypillisiä.
Valtuutettujen argumentoinnista havaittiin Perelmanin kuvaamia argumentointitekniikoita, joita valtuutetut käyttivät sekä erikseen että yhdessä.
Kvasiloogisia argumentointitekniikoita esiintyi aineistoissa vähäisesti. Valtuutettujen argumentointitekniikoista valtaosa oli todellisuuden rakenteisiin perustuvia argumentointitekniikoita. Myös todellisuuden rakennetta muokkaamaan pyrkiviä tekniikoita käytettiin argumentoinnissa paljon. Dissosiatiivisia argumentointitekniikoita aineistosta ei juuri havaittu, mutta niiden havaitseminen voi vaatia pidempää argumentoinnin tarkastelujaksoa kuin tässä tutkimuksessa.
Tutkimustulokset osoittivat, että valtuutettujen argumentointi valtuustossa näyttäytyy enemmän esiintymisenä kuin neuvotteluna päätettävistä asioista. Aineistosta ilmeni, että valtuutetut saattavat käsitellä puheenvuoroissaan monia asioita sen sijaan, että he keskittyisivät yhden pääväitteen perusteluun. Toisten valtuutettujen argumentteja ei myöskään kritisoitu aineistossa näkyvästi, vaan heidän puheenvuorojensa kommentointi oli lähinnä samanmielisyyden osoittamista. Päätöksenteon kannalta näyttää siltä, etteivät valtuuston istunnot anna valtuutetuille todellisia vaikutusmahdollisuuksia käsiteltäviin asioihin. Kun kaupunginvaltuutettujen välisestä argumentoinnista ei juuri ole aikaisempaa tutkimusta, voi tämän tutkimuksen lähestymistavan nähdä antaneen perustellun avauksen valtuutettujen argumentoinnin tarkastelulle.
...
