Tuntemusten paikkansapitävyys tiellä ja maastossa juniori- ja miessuunnistajilla

Abstract

Suomalaisessa kestävyysvalmennuksessa sekä nuorten että vanhempien urheilijoidenosalta harjoittelu tapahtuu usein urheilijan omiin suorituksen aikaisiin tuntemuksiinperustuen. Kuitenkin on olemassa hyvin vähän tietoa, vastaako tuntemuksien mukaanharjoittelu kulloinkin tavoitteena olevia todellisia harjoitusvauhteja. Tämän tutkimuksentarkoitus on selvittää osaavatko mies- ja poikasuunnistajat juosta tuntemuksienperusteella tavoitteena olevalla sykealueella tiellä ja maastossa.Tutkimukseen osallistui 13 koehenkilöä, jotka kuuluivat miesten (n=6) ja poikien (n=7)ryhmiin. Iältään koehenkilöt jakautuivat yli ja alle 20-vuotiaisiin. Kaikki koehenkilötsuorittivat tutkimuksen alussa 2,8 km:n arviojuoksun tiellä tuntemuksen perusteellaaerobista ja anaerobista kynnystä tavoitellen. Tämän jälkeen mitattiin matolla kunkinkoehenkilön todelliset kynnysarvot. Viikon kuluttua suoritettiin maastossa 1,4km:narviojuoksu aerobista ja anaerobista kynnystä tavoitellen. Ja lopuksi määritettiinkynnysarvot maastossa suoritetun tasotestin avulla.Miesten ja poikien tuntemusten perusteella suoritettujen arviojuoksujen sykkeetpoikkesivat tilastollisesti merkitsevästi matto- ja tasotesteissä määritetyistä niinaerobisen kuin anaerobisen kynnyksen osalta. Miesten ja poikien välisessä kyvyssäedetä tuntemuksien perusteella ei havaittu eroja. Koehenkilöistä 62% juoksi tiellävähintään kuusi lyöntiä liian kovaa tai liian hiljaa aerobisella kynnyksellä. Maastossavastaavaan poikkeamaan aerobisella kynnyksellä päätyi 69%. Tiellä ja maastossavähintään kuusi lyöntiä liian hiljaa tai liian kovaa anaerobisella kynnyksellä eteni 38%koehenkilöistä. Tutkimuksen tärkein tulos oli, että harjoitusintensiteetin säätely eionnistu ilman apuvälineitä suurimmalla osalla urheilijoista.