Beeta-alaniinin nauttimisen vaikutukset veren pH- ja laktaattiarvoihin sekä fyysiseen suorituskykyyn

Abstract

Saltevo, Saana Sinikka. Liikuntafysiologian kandidaattitutkielma. Kesä 2008. Beeta- alaniinin nauttimisen vaikutukset veren pH- ja laktaattiarvoihin sekä fyysiseen suorituskykyyn. 41 s. Beeta-alaniini muodostaa lihaskudoksessa karnosiinia, joka on lihaksen tärkeimpiä puskureita. Korkeaintensiteettisessä suorituksessa lihaksen pH:n laskun minimointi saattaisi olla hyödyksi lihassupistuksen optimaalisen toiminnan kannalta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vaikuttaako beeta-alaniini veren happamuuteen, laktaattiin ja fyysiseen suorituskykyyn. Tutkimukseen osallistui viisitoista jyväskyläläistä miesjalkapalloilijaa (21.3 ± 2.8 v.). Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään, joista toiset (n = 8) nauttivat beeta-alaniinia 1.5 g kolmesti vuorokaudessa (yhteensä 4.5 g vuorokaudessa) ja toiset (n = 7) vastaavasti plaseboa. Tutkimus koostui identtisistä alku- ja loppumittauksista sekä näiden välisestä neljän viikon latausjaksosta, jolloin koehenkilöt harjoittelivat joukkueen harjoitusohjelman mukaisesti. Mittauksissa koehenkilöiltä mitattiin aamupäivällä pieni verenkuva, antropometria, 5-loikka, kevennyshyppy, 20 m:n juoksu ja 400 m:n juoksu. Verinäytteet puskuroinnin keskeisiä fysiologisia muuttujia varten otettiin ennen juoksua (pre), minuutti juoksun jälkeen (post1), viiden minuutin kuluttua (post 5) ja 30 minuutin kuluttua (post 30). Niistä analysoitiin pH ja laktaatti. Iltapäivällä mitattiin lihasvoimasta maksimi- ja kestovoima (50 % 1 RM:stä) penkkipunnerruksessa ja jalkakyykyssä. Tutkimuksen tuloksissa ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja missään muuttujassa beeta-alaniiniryhmän ja kontrolliryhmän välillä. Sen sijaan 400 m:n juoksuaika lähestyi merkitsevää (p = 0.086) beeta-alaniiniryhmän sisällä alku- ja loppumittausten välisessä muutoksessa (parannus ∆ ka -1.21 ± 1.60 s). Beeta-alaniiniryhmällä fysiologiset muutokset eivät olleet myöskään merkitseviä; veren happamuus ja laktaattiarvot kasvoivat hiukan 400 m:n juoksun jälkeen yhdistetyissä (alku- ja loppumittaukset) verinäytteissä, mikä voi antaa viitteitä lihasten parantuneesta puskurointikyvystä. Voima- ja nopeusominaisuuksissa tilastollisesti merkitsevää parannusta tapahtui vain 5-loikassa molempien ryhmien sisällä. Beeta-alaniini ei tämän tutkimuksen valossa vaikuta veren happamuuteen, laktaattiin tai fyysiseen suorituskykyyn.