Standardvarietäten in finnischen DaF- und EFL-Lehrwerken : Ein Vergleich zwischen Deutsch-Lehrwerken und Englisch-Lehrwerken

Abstract

Englanti ja saksa ovat kieliä, jotka ovat virallisia kieliä useammassa maassa eli niillä on useampi standardivarieteetti. Tällöin puhutaan kielen plurisentrisyydestä. Standardivarieteettien tunteminen on oleellinen osa kommunikatiivista kompetenssia ja oppilaan kielitaitoa. Tässä työssä tutkittiin, miten suomalaiset englannin ja saksan vieraankielen oppikirjat ottavat huomioon kielen plurisentrisyyden ja sen eri standardivarieteetit. Tavoitteena oli tutkia, millainen rooli kullakin standardivarieteetilla oppikirjassa on, missä järjestyksessä varieteetit tulevat opinpolulla esiin, mitä kielen aspekteja, esim. sanasto ja ääntäminen, oppikirjat standardivarieteeteista esittelevät. Tavoitteena oli myös vertailla saksan ja englannin oppikirjojen välisiä eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä.

Tutkimusmateriaalina käytettiin A-kielen (alakoulun kolmannella tai viidennellä alkava vieras kieli) saksan ja englannin oppikirjoja. Analyysiin otettiin mukaan kirjasarjoja koko opinpolun varrelta eli alakoulusta lukioon: saksan osalta analysoitiin yhteensä 13 oppikirjaa ja englannin osalta 15. Kirjasarjoihin kuuluvat tekstikirjat, tehtäväkirjat sekä opettajan CD-materiaalit analysoitiin plurisentrisyyden näkökulmasta.

Tutkimuksessa saatiin selville, että englannin ja saksan oppikirjojen välillä on melko suuria eroavaisuuksia standardivarieteettien huomioon ottamisen suhteen. Nämä erot eivät niinkään näy numeerisesti vaan pikemminkin siinä, miten standardivarieteetit otetaan huomioon oppikirjoissa. Saksan oppikirjoissa Sveitsin ja Itävallan saksa jää kaikilla kielen osa-alueilla taka-alalle, kun taas Saksan saksa vallitsee suvereenisti koko opinpolun ajan. Erityinen puute kaikissa analysoiduissa saksan oppikirjoissa on Sveitsin ja Itävallan saksan ääntämisen suppea huomioiminen: äänitteissä käytetään suurimmaksi osaksi Saksan saksan ääntämistä. Myös saksankielisen kielialueen kielitilanteen kuvaaminen jää vähälle huomiolle jokaisessa kirjasarjassa: tietoa saksan plurisentrisyydestä ei juurikaan välitetä oppilaille. Englannin oppikirjat sen sijaan ottavat kielen plurisentrisyyden laajemmalti huomioon, vaikkakin vallitsevat standardivarieteetit tulevat eniten esille koko opinpolun ajan. Jo opinpolun alusta alkaen oppikirjat tarjoavat näytteitä englannin eri ääntämyksistä: muiden kuin vallitsevien standardivarieteettien ääntämykset ovat jokaisessa kirjasarjassa vahvasti läsnä. Englannin kielen kielialueen kuvaaminen tulee myös jokaisessa sarjassa esille, mikä havainnollistaa kielen plurisentrisyyttä sekä englannin kielen levinneisyyttä. Standardivarieteettien sanaston ja esiintymisjärjestyksen kuvailussa saksan ja englannin oppikirjat muistuttivat paljon toisiaan: varieteettien sanasto otetaan suppeahkosti huomioon, vallitsevat varieteetit aloittavat opinpolun ja muut varieteetit otetaan vasta myöhemmin huomioon. Kaiken kaikkiaan on hyvä huomioida, että standardivariaatiolla on kirjasarjoissa loppujen lopuksi melko vähäinen rooli, mitä kirjasarjojen yleiseen sisältöön tulee.