Learning styles meet classroom activities

Abstract

Aistihavaintoihin perustuvia oppimistyylejä ja niiden roolia kielten opiskelussa on tutkittu vähän. Kyseisen alueen tutkimus on keskittynyt todistamaan, että luokkahuoneessa on useita oppimistyylejä teettämällä oppilailla itsearviointitestejä. Tutkimuksen kohteena ovat perinteisesti olleet yliopisto-opiskelijat ja tutkimukset on toteutettu Yhdysvalloissa. Muilla koulutustasoilla tutkimusta oppimistyyleistä ei ole juurikaan tehty. Oppimistyyli on käsitteenä melko epäselvä ja se sekoitetaan usein kognitiivisiin tyyleihin ja oppimisstrategioihin. Kaiken lisäksi oppimistyylit on jaettu alalajeihin, joista aistihavaintoihin perustuvat tyylit ovat yksi osa. Nämä ovat myös tämän tutkimuksen kohde. Tulevana opettajana etsin jatkuvasti uusia ja monipuolisia opettamistapoja, joilla voisin auttaa oppilaitani oppimaan helpommin ja tehokkaammin. Tutkimukseni päätarkoitus oli selvittää oppilaiden mielipiteitä englannin tehtävien ja heidän oppimistyyliensä yhteensopivuudesta sekä tarkastella, mikä tukee heidän oppimistaan ja mikä taas estää sitä. Tutkimusta varten suunnittelin kaksiosaisen kyselyn yhdeksäsluokkalaisille oppilaille. Kysely tehtiin syksyllä 2009. Tulokset osoittivat, että useimmat oppilaat kaipaisivat huomattavasti lisää vaihtelua englannin tunnin tehtäviin. Jokaisen oppimistyylin oppilaat kokivat, ettei heidän oppimistyylejään huomioida tarpeeksi. Erityisesti taktuaaliset, käsillään oppivat, oppilaat antoivat ehdotuksia englannin tunnin tehtävien monipuolistamiseksi. Yllättäen myös auditiiviset oppilaat, joiden oppimistyyli vastaa paremmin perinteistä oppimiskäsitystä, esittivät paljon parannusehdotuksia. Lisäksi kävi ilmi, että internetin, television ja radion käyttö englannin tunneilla on vähäistä, vaikka juuri ne mahdollistaisivat helposti useamman oppimistyylin aktivoinnin. Vaikka tutkimuksen otos on pieni (23 oppilasta), antaa se joitakin viitteitä luokkahuoneen todellisesta tilanteesta ja oppimistyylien asemasta siellä.