Upper secondary school students’ use of and attitudes to English tags within Finnish speech and writing

Abstract

Kansainvälistymisen myötä englannin vahvistuva asema lingua francana näkyy myös Suomessa ja suomen kielessä: englanninkieliset nimet, iskulauseet, lainasanat ja muut anglismit ovat monelle jo niin jokapäiväinen asia, että moni ei edes huomaa käyttävänsä niitä. Osa suomalaisista on kuitenkin sitä mieltä, että tällainen kielten sekoittuminen ja vaihtelu köyhdyttävät suomea ja jopa uhkaavat sitä. Eräs kielikontaktin laji on koodinvaihto eli kahden tai useamman kielen käyttäminen keskustelussa. Se on edelleen jaoteltavissa sanojen tai lyhyiden huudahdusten lisäämiseen muutoin erikieliseen puheeseen tai tekstiin ( tag-switching ). Työssä tutkittiin tällaisten englanninkielisten tagien lisäämisen yleisyyttä suomenkieliseen puheeseen ja tekstiin lukioikäisten joukossa ja selvitettiin vastaajien asennetta kyseistä ilmiötä kohtaan. Työssä myös vertailtiin poikien ja tyttöjen vastauksia. Tutkimukseen osallistui 54 oppilasta pienestä pohjoissuomalaisesta lukiosta. Osallistujat olivat 16 19- vuotiaita ja heistä 33 oli tyttöjä, 21 poikia. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella keväällä 2010. Kyselylomake koostui taustaosiosta, jossa selvitettiin englanninkielisten medioiden käytön yleisyyttä ja vastaajien arviota englanninkielisten tagien käytön yleisyydestä omassa ja muiden kielenkäytössä (puheessa, tekstiviesteissä, sähköposteissa ja pikaviesteissä) Lopussa oli viisiportainen Likert-taulukko, jossa oli 11 adjektiivia, ja vastaajat merkitsivät, kuinka paljon he olivat samaa tai eri mieltä siitä, kuinka hyvin adjektiivit heidän mielestään kuvasivat kyseisenlaista kielenkäyttöä. Tulosten mukaan englanninkielisiä tageja käytettiin eniten puheessa ja pikaviesteissä (esim. Windows Live Messenger), vähiten sähköposteissa ja tekstiviesteissä. Tulokset muiden kielenkäytöstä olivat samansuuntaiset. Syinä tähän ovat muun muassa puheen informaalius ja pikaviestien kielen puheenkaltaisuus (ns. kirjoitettua puhetta), kun taas normit määrittävät enemmän kirjoitettua kieltä. Lisäksi tekstiä kirjoitettaessa kirjoittajalla on enemmän aikaa miettiä kieliasua kuin puhuessa. Tyttöjen ja poikien välillä oli hieman eroja: tytöt arvelivat käyttävänsä kyseisenlaista kieltä useammin kuin pojat ja myös arvelivat huomanneensa sitä useammin muiden kielessä. Yllättävää oli se, että sekä tytöt että pojat arvelivat muiden lisäävän useammin englanninkielisiä tageja kielenkäyttöönsä kuin vastaajat itse. Yhtenä syynä tähän saattaa olla se, että omaa kielenkäyttöä on hankalampi tarkkailla kuin muiden. Tulokset Likert-taulukon adjektiiveista eivät olleet selviä ja hajonta oli suurta, johon on yhtenä syynä pieni otoskoko. Yleisvaikutelma oli positiivinen tai neutraali suhtautuminen, mutta myös viitteitä vastakkaisista mielipiteistä tuli ilmi. Tuloksesta ei voi siksi vetää suoria johtopäätöksiä, mikä on usein ongelmana näin pienessä tutkimuksessa.