Arviointi osana kuntouttavan työtoiminnan voimaantumisprosessia : voidaanko ihmisen voimaantumista havainnollistaa ja arvioida?

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa näkemystä ihmisen motivoitumiseen ja voimaantumiseen vaikuttavista tekijöistä ja tuoda esille systemaattisen tilannearvioinnin merkitystä tavoitteellisessa sosiaalityössä. Tutkimuksessa olen kehittänyt laadullista mittaria käytännön työvälineeksi, joka auttaa asiakasta ja sosiaalityöntekijää hahmottamaan asiakkaan tilannetta ja arvioimaan siinä tapahtuvia muutoksia voimaantumisen näkökulmasta. Vuonna 2001 voimaan tullut kuntouttavan työtoiminnan laki sisältää kaksi palvelua, aktivointisuunnitelman laatimisen ja kuntouttavan työtoiminnan. Tutkimuksessa tarkastelen kuntouttavaa työtoimintaa yksilöllisenä voimaantumisprosessina, jonka tavoitteena on saada aikaan muutosta asiakkaan elämäntilanteessa. Sekä aktivointisuunnitelmassa että kuntouttavassa työtoiminnassa on tärkeää huomioida asiakkaan kontekstin, mekanismien ja interventioiden keskinäinen yhteys. Motivoitumiseen ja voimaantumiseen liittyvissä teorioissa korostetaan toimintaympäristön, vuorovaikutuksen, vapaaehtoisuuden, osallisuuden sekä ennen kaikkea ihmisen omien tavoitteiden ja päämäärien merkitystä. Motivoitumista voidaan tukea huomioimalla ihmisen omia näkemyksiä ja antamalla valinnan mahdollisuuksia. Sosiaalityössä tulee auttaa asiakasta asettamaan itselleen realistiset, kontekstiaan vastaavat tavoitteet ja luoda suotuisia olosuhteita tavoitteiden saavuttamiseksi. Motivaation ja voimaantumisen kannalta ihmisen on tärkeää saada konkreetista palautetta etenemisestään tavoitteidensa mukaisesti. Tutkimuksessa kehitetty voimaantumista havainnollistava mittari koostuu kahdesta erilaisesta osiosta. Sanallisessa osassa asiakas kuvaa tavoitteitaan sekä arvioi niiden toteutumista laadullisesti. Voimaantumista havainnollistavassa osassa hän arvioi omaa tilannettaan valitsemalla mittarin asteikolta sitä parhaiten vastaavan vaihtoehdon. Mittaria testanneiden viiden työntekijän ja kuuden asiakkaan palautteen perusteella mittari toimi käyttökelpoisena ja helppona työvälineenä. Arviointimenetelmän koettiin auttavan asiakkaan kokonaistilanteen hahmottamisessa sekä tapahtuneiden muutosten havaitsemisessa. Saatujen tulosten perusteella realistista arviointia voidaan soveltaa tapauskohtaisesti myös laadullisessa arvioinnissa. Se auttaa muodostamaan käsitystä asiakkaan kontekstista, siinä vaikuttavista mekanismeista ja tarvittavista interventioista sekä arvioimaan ja havainnollistamaan tapahtuneita muutoksia.