Sosiaalityö osana ihmisen elämänkulkua

Tutkielmassa tarkastellaan kuntouttavassa työtoiminnassa mukana olevien aikuissosiaalityön asiakkaiden elämänkulun merkittäviä tapahtumia sekä sosiaalityön merkitystä eri tapahtumien kohdalla. Tutkielma asemoituu osaksi asiakkaan osallisuutta sekä kokemusasiantuntijuutta koskevaa keskustelua. Tutkielman tavoitteena on pysähtyä kuuntelemaan, mitä asiakkaat elämästään ja sosiaalityöstä kertovat. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu elämänkulun käsitteeseen sekä fenomenologis- hermeneuttiseen metodiin. Tutkielman aineiston muodostaa kahden aikuissosiaalityön asiakkaan narratiiviset elämäntarinahaastattelut. Kumpaakin haastateltavaa tavattiin kolme kertaa, jolloin haastatteluista muodostui prosessi. Haastateltavat osallistuivat aineiston ensimmäiseen analyysivaiheeseen. Analyysimenetelmänä on käytetty McAdamsin (2012) elämäntarinahaastattelun analyysia. Lisäksi elämäntarinahaastatteluja on analysoitu teorialähtöisesti elämänkulun teoreettisten käsitteiden ja yksilön toimijuuden kautta. Tutkielman tulokset osoittavat, että elämänkulun teorian lähtöolettamukset toteutuvat asiakkaiden elämäntarinoissa. Siirtymät koulutusasteelta toiselle, lapsuudenkodista itsenäistyminen sekä yllättävät tapahtumat, kuten sairastuminen tai läheisen menetys vaikuttavat yksilön elämänkulkuun. Sosiaalityön merkitys näyttäytyy erilaisena haastateltavien elämässä. Joissain elämänkulun vaiheissa sosiaalityöntekijän kanssa luottamuksellisessa suhteessa rakentuva tuki on ollut tärkeää ja riittävää, joissain kohtaa puutteellista. Sosiaalityön merkitys osana elämänkulkua määrittyy myös erilaisten palvelujen mahdollistajana. Elämänkulun varrella rakentuvaan yksilön toimijuuteen vaikuttaa myös sosiaalinen ympäristö. Sosiaalityön asiakkaiden kohdalla yksilön tilanteen kokonaisvaltainen huomioiminen sekä asiakkaan kuunteleminen edistävät asiakkaan omaa toimijuutta.