Fyysinen aktiivisuus ja siihen yhteydessä olevat tekijät 3-8-vuotiailla lapsilla

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin 3–8-vuotiaiden suomalaislasten fyysistä aktiivisuutta ja sitä, millaiset tekijät ovat yhteydessä lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Kriteerinä riittävälle fyysiselle aktiivisuudelle käytettiin varhaiskasvatuksen liikuntasuositusta ja fyysisen aktiivisuuden suositusta 7–18-vuotiaille. Minimisuositus on 2h päivässä hengästyttävää liikkumista. Yli kahden tunnin mittaisia istumisjaksoja tai ruutuaikaa tulee välttää. Tutkimus perustui sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän organisoimaan Lasten ja nuorten terveysseurannan kehittämishankkeeseen (LATE), vuosina 2007-08 10:n terveyskeskuksen lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon yksiköstä kerättyyn aineistoon. Otokseen oli poimittu kultakin yliopistosairaalan vastuualueelta yksi kaupunki ja yksi pienempi paikkakunta. Analyysissa olivat 3- ja 5-vuotiaat sekä 1. luokan oppilaat, 661 lasta. Fyysisen aktiivisuuden määrää kuvaaviin kysymyksiin vastasivat lasten vanhemmat.

Tutkimuksessa analysoitiin lasten fyysistä aktiivisuutta kuvaava osio. Selitettävinä muuttujina olivat lasten arkipäivän ja viikonlopun fyysinen aktiivisuus ja selittävinä muuttujina lapsen fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja biologisen elinympäristön muuttujia. Aineiston kuvailussa käytettiin keskiarvoa, keskihajontaa sekä t-testiä. Fyysistä aktiivisuutta selittäviä tekijöitä haettiin logistisen regressioanalyysin avulla.

Tutkimus osoitti, että riittävästi terveytensä kannalta fyysisesti aktiivisia on 91% 3–8-vuotiaista lapsista. Sukupuolella ei ollut merkitsevää yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen. Ikäryhmien kesken oli merkitseviä eroja fyysisen aktiivisuuden määrissä. Lapset olivat fyysisesti aktiivisempia kaikissa ikäryhmissä viikonloppuisin kuin arkisin, mutta 66–70% lapsista viettää päivittäin ruudun ääressä 2 tuntia tai enemmän. Sosiaalisen ympäristön tekijöistä äidin fyysinen aktiivisuus ja lapsen harrastukset lisäsivät ja isän peruskoulutuksen alhainen taso vähensi lapsen fyysistä aktiivisuutta arkisin. Fyysisen ympäristön tekijöistä 10 tunnin yöuni vähensi lapsen fyysistä aktiivisuutta viikonloppuna. Biologisen ympäristön tekijöistä viiden vuoden ikä vähensi fyysistä aktiivisuutta viikonloppuna. Psykologisen ympäristön tekijöistä ei löytynyt yhtään lasten fyysistä aktiivisuutta selittävää tekijää.

Suuri osa 3–8-vuotiaista suomalaislapsista on riittävästi fyysisesti aktiivisia, mutta toisaalta reilusti yli puolet lapsista käyttää liikaa ruutuaikaa. Lasten fyysistä aktiivisuutta on vaikea selittää yksittäisillä muuttujilla, mutta sosiaaliseen ympäristöön yhteydessä olevia muuttujia näyttää olevan eniten. Sosiaaliseen ympäristön ja perheen yhteisen vapaa-ajan kehittäminen saattaisi tukea positiivisesti lasten fyysistä aktiivisuutta.