60 tunnin valvomisen vaikutus aerobiseen suorituskykyyn

Abstract

Jani Vaara, 2006. 60 tunnin valvomisen vaikutus aerobiseen suorituskykyyn. Liikuntafysiologia. Johdatus omatoimiseen tutkimustyohon. Jyväskylän yliopisto, liikuntabiologian laitos. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 60 tunnin valvomisen ja sen aikana toteuttavan esikuntatyyppisen harjoituksen vaikutuksia aerobiseen suorituskykyyn. Koehenkilöinä tutkimuksessa oli 10 Maanpuolustuskorkeakoulun kadettioppilasta (26 ± 3 v.). Valvomisjakson aikana koehenkilöt eivät nauttineet piristäviä aineita sekä heidän fyysinen aktiivisuutensa oli minimaalista. Koehenkilöt suorittivat maksimaalisen polkupyöräergometritestin 2 vuorokautta ennen valvomisjakson alkamista sekä heti sen päätyttyä. Mitattavia muuttujia olivat syke, laktaatti, hengitysmuuttujat (absoluuttinen ja suhteellinen hapenotto, venti laatio) sekä rasituksen kokeminen (RPE-kysely). 60 tunnin valvomisen johdosta submaksimaalisten kuormien sykkeet laskivat (P<0,01— P<0,001.) Maksimisykkeisiin valvomisella ei ollut vaikutusta. Laktaatin määrä veressä väheni kandeksannen kuorman kohdalla merkitsevästi (P<0,01). Lisäksi laktaatin määrän väheneminen oli havaittavissa trendinä myös 4 ja 6 min kohdalla joskaan ei tilastollisesti merkitsevästi (P<0,06). Maksimilaktaatti-arvot vähenivät merkitsevästi (P<0,05), (ennen 10,7 ± 2,2 vs. jälkeen 8,2 ± 2,4 mmol/L). Maksimihapenoton suhteelliset ja absoluuttiset arvot olivat pienempiä toisesta kuormasta alkaen aina kandeksanteen kuormaan saakka (P< 0,05 —0,005) valvomisen jälkeen. Ventilaation lasku oli havaittavissa seitsemällä ensimmäisellä kuormalla (P< 0,05). Maksimihapenottoarvoihin ja maksimiventilaatioon valvomisjaksolla ei ollut vaikutusta. Koko suorituksen keskiarvoistetuista hengityskaasuista hapenoton suhteelliset ja absoluuttiset arvot laskivat merkitsevät (P< 0,05). Keskiarvoistetussa ventilaatiossa ei puolestaan havaittu muutosta. Suoritusajat kasvoivat valvomisjakson jälkeisessä testissä (ennen: 9:27 min vs. jälkeen 10:06 min) (P<0,053). RPE-arvot pysyivät myös muuttumattomina jokaisella kuormalla (ennen: 14 vs. jälkeen 14). Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei maksimaalinen suorituskyky heikkene 60 tunnin valvomisen johdosta. Sen sijaan submaksimaalisilla kuormilla sydämen ja hengityselimistön säätelyjärjestelmät häiriintyvät. Energiaaineenvaihdunnassa tapahtuu muutoksia submaksimaalisessa ja maksimisuorituksessa. Laktaatin laskun voidaan olettaa johtuvan heikentyneestä glukoositoleranssista ja insuliinisensitiivisyydestä. Pitkittyneen valvomisen johdosta elimistö on jatkuvasti stressitilassa, johon säätelykeskukset (mm vasomotorinen keskus) reagoivat. Tämä voi johtua elimistön tarpeesta suojautua stressiä vastaan elintoimintoja rajoittamalla. Koska maksimiarvot hengitysmuuttujissa sekä sykkeessä valvomisjakson jälkeen säilyivät muuttumattomina, voidaan olettaa, että valvomisen seurauksena elimistön säätelyjärjestelmien inhibitio, voidaan maksimisuorituksessa tarvittaessa ohittaa.