There's A Ghost In Every Mirror: The Identity of the Ghost In Hamlet

Abstract

Tutkielmassani käsittelen William Shakespearean näytelmän Hamlet keskeisen hahmon, Haamun, identiteettiä katolisessa ja protestanttisessa teologiassa eriävän kiirastuliopin kautta avautuvana ristiriitana. Tulkitsen Haamun hahmoa perinteistä skeptisemmästä näkökulmasta, jonka pohjalta pyrin löytämään tekstistä viitteitä siihen, että Haamun identiteetti ei missään vaiheessa ole suoraan johdettavissa siihen perinteiseen tulkintaan, jonka mukaan se olisi Hamletin isä. Pyrin valottamaan jo 1500-luvun lopulla Englannissa vaikuttaneen protestanttisen maailmankuvan valossa teoksen kuvauksia Haamun alkuperästä sekä analysoimaan, millä tavalla sen kanssa tekemisissä olevat henkilöhahmot siihen reagoivat näytelmän eri vaiheissa. Erityisesti kiinnitän huomioita niihin kohtauksiin, joissa Haamu on läsnä, sekä ottamaan kantaa vallalla oleviin käsityksiin kohtauksista, jotka Haamuun liittyen ovat olleet joko vaikeaselkoisia tai, kuten tutkielmassani väitän, väärintulkittuja. Tutkin Shakespearen näytelmää eritoten kriittisen diskurssianalyysin ja kulttuurintutkimuksen menetelmin, käyttäen hyväksi Aristoteleen käsitteitä katharsis sekä hamartia sekä lähiluvun käsitettä koettaessani ymmärtää Haamun funktiota näytelmän dynaamisena osana sekä sen vuorovaikutusta Hamletin funktioon näytelmässä. Tutkimuksissani selvisi, että kaksi perinteistä tulkintaa näytelmästä voidaan osoittaa virheellisiksi: ensinnäkin tulkinta siitä, että Haamu on Hamletin isä, on tekstipohjaisissa perusteluissaan vajavainen; uskon kuitenkin, että Shakespeare tahallisesti ohjaa lukijaa tässäkin tapauksessa kahtaalle, mutta tutkimukseni osoittaa, että on turha luottaa Haamun identiteettiin aksiomaattisesti. Toiseksi väitän tulosteni perusteella, että Hamlet toteuttaa Haamun antaman imperatiivin ei niinkään viimeisessä näytöksessä Claudiuksen vaan Poloniuksen kuoleman kautta, ja että väitökset Hamletin viivyttelystä ovat ylimitoitettuja; mikäli Hamletille jokin hamartia tahdotaan suoda, on se hänen epäjohdonmukainen uskonsa Haamun identiteettiin. Kandidaatintutkielman formaatin asettamien rajoitusten seurauksena esimerkiksi Horation hahmon tarkastelua suhteessa Haamun identiteettiin sekä Hamletin syntaksin tutkimusta on ollut mahdotonta toteuttaa. Myöskään kaikkia näytelmässä esiintyviä nyansseja on ollut mahdotonta sisällyttää tähän tutkielmaan, ja esimerkiksi Hamletin iambisen pentametrin variointia sekä hänen hendiadyksen käyttöänsä ei ole tässä tutkimuksessa tutkittu.