Kuntouttava arki lapsen tueksi : kasvatuksen ja kuntoutuksen yhteistoiminnan rakentuminen asiantuntijoiden keskusteluissa
Julkaistu sarjassa
Jyväskylä studies in education, psychology and social researchTekijät
Päivämäärä
2008Oppiaine
ErityispedagogiikkaPaljon erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat monenlaisten kasvatus- ja kuntoutuspalvelujen käyttäjiä. Lapsen ja perheen näkökulmasta kasvatuksen ja kuntoutuksen tulee muodostaa mielekäs kokonaisuus, jolloin arki järjestetään kuntouttavaksi lapsen tueksi. Arjen järjestämistä kuntouttavaksi edistää toiminnan perusteiden määrittely. Tällöin eniten kehitettävää on paikallisen tason suunnitelmassa.- Asiantuntijaverkoston tai hoitoketjun sijaan lapselle tulisi rakentaa toiminnallinen verkosto, aihetta väitöskirjassaan tutkinut Salla Sipari sanoo.Sipari havaitsi, että hyvää kasvatusta ja kuntoutusta ei välttämättä ennusta ammatillinen osaaminen, vaan yksilöllinen työorientaatio, tahto ja asenne yhteistoimintaan. Siihen tarvitaan osaamisen jakamista ja kuntoutuksen asiantuntemusta. Kasvatuksen ja kuntoutuksen kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa ja yhden osan puuttuessa tai muuttuessa muutkin osat muuttuvat. Kokonaisuus on rakennettava yhteistoiminnallisesti keskustellen, lapsi- ja tilannekohtaisesti.Sipari tutki asiantuntijoiden keskusteluita paljon erityistä tukea tarvitsevien lasten arjesta. Hän kuvaa tutkimuksessaan lasten kasvatuksen ja kuntoutuksen yhteistoiminnan kulttuuria ja sen rakentumista perusteluineen, ristiriitoineen ja muutoksineen.Tutkimukseen osallistui yksitoista monialaista ja -organisatorista paikallisen tason ryhmää eri puolilla Suomea. Tutkimukseen osallistuneet asiantuntijat edustivat 11:ää eri ammattiryhmää (mm. lääkäri, terapeutti, opettaja) ja lasten vanhempia.Lasten kasvatuksessa ja kuntoutuksessa kuntouttava arki ei ole itsestäänselvyys. Se ei tarkoita ammattilaisten antamaa ohjausta arjen hyvistä käytännöistä erityistä tukea tarvitsevalle lapselle ja hänen perheelleen. Lapsen arki pitää järjestää kuntouttavaksi siten, että käydään keskustelua yhteisen toiminnan tarkoituksesta, sisällöstä ja periaatteista huomioiden palvelujärjestelmä ja yhteiskunnalliset muutokset.Lasten kasvatuksen ja kuntoutuksen toimintatavoista keskusteltaessa yhteistä toimintaa rakennettiin velvollisuuksien, vastuiden, oikeuksien ja tehtävien määrittelyn kautta. Näkemykset toimintatavoista olivat erilaiset yksilöllisen ja yhteisöllisen toteutuksen suhteen. Yhteinen näkemys muodostui kolmitasoisen (valtakunnallinen, paikallinen, yksilöllinen) suunnittelun ja sitoutumisen suhteen. Arvokeskustelua käytiin arkisten ja päivittäisten asioiden yhteydessä. Arvokeskustelussa korostui keskustelu erityisen ja normaalin tuen suhteesta ja siitä kumpaa tulisi painottaa erilaisissa tilanteissa. Lapset ovat erilaisia, mutta eivät eriarvoisia.Ristiriidat kuvaavat ajattelutapojen muutoksen tuomia jännitteitä sekä erilaisia toimintatapoja käytännössä. Lapsen, vanhempien ja ammattilaisten lisäksi palvelujärjestelmällä on merkittävä rooli kuntouttavan arjen järjestämisessä.- Asiantuntijoiden mukaan palvelujärjestelmä ei aina tue kuntouttavaa arkea. Järjestelmä muuttuu hitaammin kuin kasvatuksen ja kuntoutuksen ajattelumallit. Palvelujärjestelmän tulisi olla dynaaminen ja vastata jatkuvan muutoksen tuomiin haasteisiin. Palveluiden tulee olla muunneltavissa yksilöllisissä tilanteissa ja erilaisissa konteksteissa. Lisäksi palvelujärjestelmän kokonaisuuden hallinta ja soveltaminen ovat sektorikohtaisia ja puutteellisia, Sipari huomauttaa.
...
The aim of the study was to standardize and promote the culture of collaboration in education and rehabilitation of children with special needs. The paradigms of education and rehabilitation have changed and now emphasize the ecological model and empowerment, but education and rehabilitation activities are nevertheless scattered and based on different professional policies. The study was based on the way the substance, arguments and whole of a common activity had been formed rather than on different means to carry out collaboration. The study determined nationally the collaboration of education and rehabilitation experts in multidisciplinary and multi-organizational regional level networks. The specific aims of the study were: (1) How do dimensions of collaboration appear along with their arguments and conflicts in experts discussions? (2) How were meanings produced from dimensions of collaboration in experts discussions? (3) How did lines of thinking and policies change in experts discussions? The study data comprised of experts group interviews that were carried out in two different parts. First experts discussed case examples that had been told by children’s parents and next they deepened the results of the first stage. There were 11 groups (I part n=66, II part n=57). Experts were social and health care professionals, education and school system professionals and parents of children with special needs. Data analysis was based on social constructionism and discourse analysis.In experts discussions the collaboration of education and rehabilitation formed a multiple entity of meanings, where organizing habilitative everyday life, policies and values are in dynamic interaction. Individuality and solidarity, speciality and normality were accents discussed based on the context. The importance to define contiguously family, service system and attitudes was emphasized in the results, because there were different visions of how these supported the child’s participation and meaningful activity. Arranging everyday life to be habilitative demands a local plan and forming a functional network for the child. The results indicated the profound importance of discussion in order for collaboration to succeed.
...
Julkaisija
Jyväskylän yliopistoISBN
978-951-39-3325-8ISSN Hae Julkaisufoorumista
0075-4625Asiasanat
Metadata
Näytä kaikki kuvailutiedotKokoelmat
- Väitöskirjat [3574]
Lisenssi
Samankaltainen aineisto
Näytetään aineistoja, joilla on samankaltainen nimeke tai asiasanat.
-
"Vois olla liika helppoo, jos se ois iha terve" : arjen sujuvuus vaikeavammaisen lapsen perheessä
Ruokoniemi, Riikka (2001) -
Sisäkorvaistutetta käyttävän lapsen kuntoutuksen tukeminen päiväkodissa
Kosonen, Marja (2006) -
Leimattu lapsuus? : vammaisuuden rakentuminen ammatti-ihmisten puheessa ja teksteissä
Vehkakoski, Tanja (Jyväskylän yliopisto, 2006)Ammattilaisten antamissa selityksissä lapsen vammasta tulee hallitseva piirre ja esimerkiksi lapselle annettuun diagnoosiin latautuu helposti voimakkaita odotuksia. Diagnoosia saatetaan pitää vaikeuksien ratkaisijana tai ... -
Kuntoutuksen yhteinen osaaminen ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmissa ja kuntoutuksen asiantuntijoiden kokemana
Ström, Mirja (2017)Suomessa sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opinnot toteutuvat pääasiassa ammattikorkeakouluissa ja koulutus on laajaa. Ammattikorkeakoulu-uudistuksen yhteydessä kuntoutusalojen osaamisen ja niiden vahvistaminen ...
Ellei toisin mainittu, julkisesti saatavilla olevia JYX-metatietoja (poislukien tiivistelmät) saa vapaasti uudelleenkäyttää CC0-lisenssillä.