Retkellä : lasten ja kaupunkiympäristön kohtaaminen

Abstract

Raija Raittila kyseenalaistaa väitöstutkimuksessaan perinteisen ympäristö- ja luonnontiedon varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen ympäristökasvatuksen perustana. Hänen mukaansa se tarjoaa liian kapean näkökulman pienten lasten ympäristökansalaiseksi kasvamiselle.- Lasten omat tavat kohdata ympäristö tulisi yhdistää arkiseen työskentelyyn, jossa ympäristöön liittyvät eettiset, esteettiset, kulttuuriset, luonnontieteelliset ja yhteiskunnalliset ainekset voisivat limittyä. Ympäristökasvatus voisi perustua lasten ja lapsiryhmien omaehtoiselle toiminnalle kaupunkiympäristössä yhtä hyvin kuin luontoretkillekin, Raittila sanoo.Kaupunkiympäristöä tarkastelemalla ja tutkimalla lasten on helppo nähdä ja käsittää ihmisen toiminnan merkitys ympäristön muovautumisessa. Se on paljon vaikeampaa miltei luonnontilaisessa metsässä. Suurin osa suomalaislapsista asuu kaupungeissa ja niiden ympäristössä on aina myös luonnonelementtejä. Lapsille toiminta omassa arkisessa lähiympäristössä piirtää näkyviin sen, millaiset ovat lasten mahdollisuudet olla aktiivisia ympäristön käyttäjiä ja siihen vaikuttajia.Lapset käyttivät erilaisia taktiikoita kaupunkiympäristön kohtaamisessa ja haltuunottamisessa. Tutkiva kulkeminen, itse keksittyyn toimintaan pysähtyminen, sosiaalinen kävely ja vapaudesta nauttiminen tuottivat lapsille erilaisen eletyn paikan samassa fyysisessä kaupunkikorttelissa. Viileän asiallinen virastokortteli oli lapsille lukemattomien mahdollisuuksien tori. Lapset tarkkailivat kaupunkia omalta katsekorkeudeltaan, rakennukset, maisemat tai kaupunkiluonto eivät kokonaisuuksina kiinnostaneet lapsia. Yhä uudelleen samaan kortteliin innokkaina lähteneet lapset löysivät ehtymättömän määrän poimittavia kohteita ja toimintamahdollisuuksia kaupunkiympäristöstä.Liikenteeseen liittyvät asiat tulivat huomatuksi ”Hei tuolla on joku virkarikosauto” samoin kuin luontokohteet ”Hei täällä on jotain mustia! Ne on käpyjä. Nää, nää on pössösieniä.” Usein keskustelu rönsyili erilaisten poimittujen kohteiden välillä ”Kato kuinka isot oksat tossa puussa on./ Vau, ihan kun tossa ois kaks junaa. Se on tavarajuna. /Harmi, että tohon vesitorniin ei voi mennä. ” Rakennuksia lapset kommentoivat vain jos niillä oli heille joku erityinen merkitys ”Tää on mun isin teatteri.”Raittilan tutkimus on varhaiskasvatukseen liittyvää sosiologista lapsuudentutkimusta, lähinnä lapsuuden maantiedettä. Tutkimuksessa saatiin tarkan mikrotasoisen aineiston avulla lapsuuden maantieteen piirissä kaivattua tietoa lasten toiminnasta yhteiskunnallisesti tuotetussa kaupunkiympäristössä.Raittila nostaa esiin lasten oman aseman yhteiskunnallisina ympäristönkäyttäjinä ja ympäristön käytön määrittelijöinä. Raittilan tutkimus perustuu etnografiseen aineistoon, joka on kerätty pienten lapsiryhmien ja tutkijan retkillä Jyväskylän hallintokorttelissa. Aineisto koostuu 4–6-vuotiaiden lasten vapaasta retkipuheesta ja retkitoiminnan osallistuvasta havainnoinnista.

Children’s explorations of an urban environment constitute the context for the present study. The main research question is: how do children and the urban environment encounter each other? Children’s actions during freedom to explore small areas in a town environment form the core of the study.The theoretical basis was drawn from the interdisciplinary field of childhood studies and children’s geographies. Children were regarded as social actors constructing their own lives. The ontological basis was pragmatism. The childhood and the environment were regarded as social constructions with their foundations in the material world and the culture surrounding them. Both children’s lives and the urban environment are intertwined in bringing the lived place to the fore. The lived place emerges when the actors and the physical, social and cultural environment meet each other in relational process. The description of lived place is a description of a process. Thus the object of investigation was children actions in an urban environment.The methodological approach was grounded in ethnography. The empirical data consist of children’s (4-6 years) free communication on 20 tours to a city quarter and the researcher´s participant observations of the children’s action during the tours. The children’s own role as data producers was central. The number of children taking part in the tours was 36.The data analysis was data-centred and aimed at all dimensions of walking and stops on tours. The main results are summarised in four lived places of children: explorative walking, focusing on self generated action, social walking and enjoying freedom. The significance for their environmental citizenship of children’s own ways of constructing their lived place in an urban environment is discussed.