Aatteista arkeen : suomalaisten seitsenpäiväisten sanomalehtien linjapapereiden synty ja muutos 1971-2005

Abstract

Suomalaiset seitsenpäiväiset sanomalehdet haluavat muuttua läheisemmiksi lukijoilleen. Ilmiötä voi nimittää sanomalehtien ja journalismin arkipäiväistymiseksi. Kehitys liittyy koko suomalaisen lehdistöjärjestelmän muutokseen. Kun 1990-luvulle asti suomalainen sanomalehdistö eli poliittisen lehdistöjärjestelmän myöhäisaikaa, niin nyt vallitsevaa järjestelmää voi nimittää riskiytyvän mediajärjestelmän ajaksi. ”Riskiytyvä” viittaa sanomalehtien tapaan tavoitella yleisöään muun muassa Risc Monitor –tyyppisten arvo- ja asennetutkimusten avulla. Lisäksi riskiytyvä sisältää ajatuksen koventuneesta kilpailusta ja kasvaneista taloudellisista riskeistä, jotka lehdenkustantamiseen on muuttuneissa oloissa liitetty. Kun aiemmin monen maakuntalehden omistajat ulosmittasivat tulosta poliittisena kannatuksena taustapuolueelleen, uuden lehdistöjärjestelmän oloissa tulos otetaan lehdestä osinkoina ja yhtiön osakkeen arvonnousuna.Tällaisia tulkintoja sisältyy Keijo Lehdon väitöstutkimukseen. Tutkimuksen pääaineistona olivat sanomalehtien ns. linjapaperit ja niitä laatineiden päätoimittajien haastattelut. Linjapaperit saivat alkunsa, kun 1970-luvun alkupuolella sanomalehtien piirissä käytiin ns. toimitusdemokratiakeskustelua. Siinä toimittajat vaativat itselleen lisää valtaa lehtitaloissa, ”sisäistä sananvapautta”. Kamppailun yksi lopputulema oli linjapykälä toimittajien ja kustantajien sopimaan työehtosopimukseen vuonna 1975. Tämä pykälä on velvoittanut toimituksellisen henkilökunnan noudattamaan kustantajan kirjallisesti määrittelemää linjaa. Linjapykälä liittyi kustantajien näkökulmasta toimittajienkin piirissä aktiivisena esiintyneen, vasemmistosävyisen yleisdemokraattisen rintaman kesyttämiseen. Käytännössä linjapykälän ja linjapapereiden merkitys jäi loppujen lopuksi pieneksi, kun yhteiskunnallinen tilanne 1980-luvulle tultaessa rauhoittui. Sanomalehdistön arkipäiväistymiseen liittyy journalistisissa periaatteissa objektiivisuuden tunnussanan korvautuminen luotettavuudella ja lukijaläheisyydellä. Arkipäiväistymisessä on elementtejä Yhdysvalloista lähtöisin olevasta kansalaisjournalismista, jossa sanomalehtien on haluttu antavan lukijoille mahdollisuuden toteuttaa sananvapautta sanomalehden palstoilla. Arkipäiväistymisen toisena puolena näkyvät sanomalehdissä kasvaneet tulospaineet, jotka ovat toisaalta vapauttaneet journalismia käsittelemään niitä asioita, jotka lukijoille ovat tärkeitä, mutta toisaalta mahdollisesti heikentäneet sanomalehtien perinteisesti vahvaa yhteiskunnallista roolia.

The objective of this research is to explain and analyse the birth and development of the editorial principles of the Finnish daily newspapers during the period 1971-2005. The editorial principles are used as a window to give a picture of “a Finnish theory of the press” during the period when a post-political press system was evolving into a market based press system. As a result of this study the new system is named “the risc-based media system” – referring both to “risks” and the “Risc-Monitor” analysis.The primary data consists of written documents containing “the editorial principles” of all Finnish dailies (published seven days a week) in 2005. The number of those newspapers is 31, and the number of primary documents is 57 (see appendix). Interviews with 28 editors in chief and other informants open up background to the documents. As one of the tasks of this research is to explain why the practice of written editorial principles came into use in the Finnish press, also material from the archives of different organisations of the trade is used. The emergence of editorial principles is connected to the discussion on editorial office democracy of the 1970s, and one chapter of this study is dedicated to an analysis of this discussion in the professional journals.There were also predecessors in Finland to the written editorial principles: programmes that were till early 1930s published by newspapers in the end of the year to convince subscribers. A sample of these programmes is analysed, too.The study is based on historical research, and the editorial principles are analysed and contextualised against their historical background. The idea of text-context-intertext is used as an analytical instrument. The results are finally analysed against the “western theory of the press” as presented by Denis McQuail.The research suggests that there have appeared changes in the “Finnish theory of the press” as it has been reflected the documents on editorial principles. The title of this research, “From ideologies to everyday life (in the other words “business as usual”), attempts to summarize the change. The dailies, almost all of which initially were party organs, were distanced from their parties because of and for the benefit of market forces, although still in the 21st century their editorial principles contained certain political code words. There were changes also in the journalistic code words, indicating that the papers turned their allegiance from the political parties towards the readers. E.g. the word “objective”, which in the 1970s was widely used to characterise good journalism, completely disappeared from the written editorial principles. Also public commitment to “official foreign policy” disappeared, as well as the anticommunist statements of bourgeois newspapers.