Ikä, identiteetti ja ohjaava koulutus : ikääntyvät pitkäaikaistyöttömät oppimisyhteiskunnan haasteena

Abstract

Piia Silvennoinen tutki väitöskirjassaan, millainen merkitys työvoimapoliittisella koulutuksella on ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien elämässä. Koulutusten oletetaan parantavan ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien työmarkkinakelpoisuutta ja elämänhallintaa. Silvennoinen haki vastausta siihen, miten ikääntyvät pitkäaikaistyöttömät itse suhtautuvat työvoimapoliittisiin koulutuksiin; onko niistä heille haittaa vai hyötyä. Silvennoinen kertoo, että koulutuksen hyödyllisyyttä arvioidaan sen työllistävän vaikutuksen kautta. – Mitä vähemmän koulutus työllistää, sitä enemmän myös sen muut merkitykset menettävät arvoaan ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien elämässä, Silvennoinen toteaa. Nykyinen itseohjautuvuutta ja oman elämän pohdintaa edellyttävä koulutus- ja oppimiskulttuuri on vieras ikääntyville pitkäaikaistyöttömille. Pahimmillaan koulutus aiheuttaa hämmennystä ja jopa elämänhallinnan hajoamista. – Nykyinen koulutus- ja oppimiskulttuuri vaatii oman elämäntilanteen ja menneisyyden arviointia ja ammattitaidon päivittämistä esimerkiksi koulutuksen avulla. Ikääntyvät pitkäaikaistyöttömät eivät kuitenkaan jäsennä itseään ja identiteettiään tällä tavalla, Silvennoinen painottaa.– Ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien identiteetti ja käsitykset itsestä ovat varsin perinteisiä ja pysyviä. He pitävät itseään pitkästä työttömyydestään huolimatta ammattitaitoisina ja työmarkkinakelpoisina. Lisäksi he kokevat, että heillä on paljon työkokemusta ja hyvä käytännön oppimiskyky. Tästä syystä ikääntyvät pitkäaikaistyöttömät eivät myöskään koe ammattitaitonsa vanhentuneen ja näin ollen heillä ei ole tarvetta kouluttaa itseään. Yhteiskunnan heihin kohdistamat koulutusvaateet he kokevat varsin ristiriitaisesti, Silvennoinen selventää.Työvoimapoliittisia koulutuksia suunniteltaessa tulisi huomioida nykyistä paremmin kohderyhmän ikä, heidän elämänkokemuksensa ja tapansa jäsentää itseään. Koulutuksissa tulisi myös antaa entistä enemmän elämänhallinnallisia keinoja työelämän ulkopuolisen identiteetin tukemiseen. – Näin siksi, että mitä iäkkäämmästä työttömästä ja varsinkin pitkäaikaistyöttömästä on kyse, sitä heikommat hänen työllistymismahdollisuutensa ovat, Silvennoinen kertoo. Tutkimustaan varten Silvennoinen haastatteli 12 ikääntyvää, yli 45-vuotiasta pitkäaikaistyötöntä, jotka osallistuivat ESR-rahoitteiseen työllisyysprojektiin itäsuomalaisessa kaupungissa 1990-luvun lopulla. Silvennoinen itse toimi samaisessa projektissa ohjaavana kouluttajana

The project, for which I was hired, aimed at reducing long-term unemployment of people over 25 years of age living in a city located in the eastern part of Finland. For my research, I interviewed 12 unemployed people who were over 45 years old. These interviews were made into five stories, illustrating how the interviewed experienced the career counselling project in their lives. In this research, I am interested in what kind of narrative reorientation the unemployed produce while participating in the career counselling project and whether the general quest for lifelong learning forces and seduces them to culturally dominant forms of self-understanding. As a methodological tool, I use Vilma Hänninen’s (1999) concept of the inner narrative. According to Hänninen, the inner narrative is made explicit, but not necessarily, in told narratives and it is influenced by various social constraints and conventions. As theoretical and interpretative tools, I use the current sociological discussion of the second modernity and refer to such theorists as Bauman, Beck, Beck-Gernsheim, Giddens and Sennett, for example. A central finding of the present study is to understand and accept the incompatibility of the individuals and institutions. In other words, the reflexive skills of the individuals are not incompatible with the requirements made by the institutions. In practice, this means that the identity of the ageing, long-term unemployed people is static and relies on work. Having been constructed on the principles of the first modernity, it does not become an identity which is self-directed and constantly reflecting the circumstances, as required by lifelong learning and neo-liberalistic values of the second modernity. There is a requirement made by the career counselling courses that the long-term unemployed people should use such procedures and reorientations of the self and identity which seem to be culturally unfamiliar and strange to them.