Syntyperän, taustan ja varallisuuden rajoittamatta : koulutuksellisen tasa-arvon ja syrjäytymisen diskurssien rakentuminen valtioneuvoston hallitusohjelmissa vuosina 1995-2015

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten valtioneuvoston hallitusohjelmissa konstruoidaan koulutuksellista tasa-arvoa ja syrjäytymistä tai syrjäytymisen ehkäisemistä. Vuotta 2015 on luonnehdittu koulutuspolitiikan ja koulutuslupausten vuodeksi. Juha Sipilän hallitus ministereineen tuli heti hallitusohjelman ja talouslukujenjulkistamisen myötä tunnetuksi hallituksena, joka kollektiivisesti petti ennen vaaleja annetut koulutuslupaukset, joiden mukaan koulutuksesta ei leikattaisi. Tämä oli suuri kolaus maalle, jossa uskotaan koulutukseen ja jossa koulutuseetokseen kuuluvat tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus. Aiheen ajankohtaisuus tuotti ajan ja paikan selvittää, onko suomalainen koulutusdiskurssi todella muuttunut ja jos on, miten.

Teoreettisena viitekehyksenä toimii diskurssianalyysi, tarkemmin kriittinen diskurssianalyysi. Kriittisen diskurssianalyysin keinoin voidaan kyseenalaistaa ja päästä lähemmäksi tekstissä piileviä valtarakenteita. Keskeinen kantava ajatus on kielen ja vallan ominaisuuksissa sekä siinä, miten ilmiöt ja asiat rakentuvat kielellisesti. Tavoitteena on selvittää, miten tasa-arvosta tehdään tasa-arvoa ja syrjäytymisestä syrjäytymistä. Metodologisena teoriataustana hyödynnän Hallidayn systeemis-funktionaalista kieliteoriaa, erityisesti prosessityyppien kuvausta, osallistujarooleja sekä ideationaalista metafunktiota. Näiden avulla pyrin tarkastelemaan ihmisryhmien ja prosessien konstruointia sekä sitä, miten ilmiöitä ja yhteiskuntaa kielen keinoin luodaan ja kuvataan.

Aineistoni koostuu valtioneuvoston hallitusohjelmista vuosilta 1995–2015. Hallitusohjelmista olen hyödyntänyt koulutus- ja tiedepolitiikkaa käsitteleviä osia ja tarkemmin niitä osia tai kirjauksia, joissa puhutaan koulutuksellisesta tasa-arvosta tai syrjäytymisestä. Yhteensä kirjauksia on 48, ja tutkimuksessa esittelen niistä suurimman osan analysoiden ja pohtien. Lopuksi pohdin tasa-arvo- ja syrjäytymisdiskurssien yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia.

Tasa-arvo- ja syrjäytymisdiskurssit näyttävät kehittyvän kollektiivisesta yksilökohtaiseen suuntaan. Yksi merkittävimmistä kehityssuunnista on koulutuksen ajatteleminen polkuna, jonka eri koulutusasteet muodostavat. Tähän linkittyy ajatus tasa-arvosta yksilöllisenä suhteessa muihin. Tasa-arvodiskurssin kanssa yhtä matkaa kulkee syrjäytymisdiskurssi, joka niin ikään liikkuu alueiden ja kansalaisten syrjäytymisestä kohti syrjäytymistä yksilöllisenä ilmiönä. Tasa-arvoa konstruoidaan eri ihmisryhmät huomioon ottaen, mutta syrjäytymisestä puhuttaessa syrjäytymisvaarassa olevat ja jo syrjäytyneet näyttäytyvät homogeenisena ulkoryhmänä.