dc.description.abstract | Tutkimuksessa tarkasteltiin ongelmia, joita kansainvälisissä lukukokeissa on käännettäessä
lukukoetekstejä osallistujamaiden kielille ja pyrittäessä samalla pitämään tekstien
vaikeustaso muuttumattomana – sillä elleivät koetekstit ole vaikeustasoltaan ekvivalentteja,
vertailukelpoisia, ei lukukoekaan ole validi. Tieto ongelmista on tarpeen,
koska se auttaa tekemään käännöksistä laadukkaampia ja vertailukelpoisempia, mikä
vuorostaan johtaa luotettavampiin, pätevämpiin ja tasa-arvoisempiin lukukokeisiin.
Tutkimuksen aineistona käytettiin kolmea PISA 2000 -lukukokeeseen sisältynyttä
englanninkielistä lähtötekstiä ja niiden suomennosta. Tekstit edustivat eri tekstityyppejä:
yksi oli ekspositorinen asiateksti, yksi kaunokirjallinen novelli ja kolmas “ei-jatkuva”
taulukko. Tutkimusmenetelmänä oli vertaileva lingvistinen tekstianalyysi, jossa
englanninkielisiä lähtötekstejä ja niiden suomennoksia analysoitiin ja verrattiin keskenään
kielen eri tasoilla ja osa-alueilla. Tarkoituksena oli etsiä, analysoida ja arvioida teksteistä kielellisiä elementtejä, joissa englannin- ja suomenkielisten tekstien vaikeustaso
näytti poikkeavan toisistaan. Vaikeustason arviointi pohjautui kognitiivisiin lukuteorioihin.
Analyysi oli pääosin laadullista, mutta siihen sisältyi myös kvantitatiivisia
vertailuja.
Tutkimuksessa löytyi karkeasti jaoteltuna kuudenlaisia ongelmia: kielten välisiin
kieliopillisiin eroihin liittyviä ongelmia, kielten kirjoitusjärjestelmien välisiin eroihin
liittyviä ongelmia, kielten välisiin merkitysrakenteiden eroihin liittyviä ongelmia, kulttuurien
välisiin eroihin liittyviä ongelmia, kääntäjien valintoihin ja strategioihin liittyviä
ongelmia ja tekstinkäsittelyyn ja editointiin liittyviä ongelmia.
Ongelmat erosivat huomattavasti eri tekstityyppien välillä. Absoluuttisesti laskettuna
ongelmia oli eniten kaunokirjallisessa tekstissä. Mutta kun ongelmien määrä suhteutettiin
tekstien pituuteen, ongelmallisin oli taulukkoteksti. Vähiten ongelmia oli
kummallakin tavoin laskettuna ekspositorisessa tekstissä. Myös ongelmien laatu erosi
tekstityypeittäin. Ekspositorisessa tekstissä ongelmia aiheuttivat tekstin lääketieteellinen
ja anatominen sanasto, sanastosta johtuva rekisteri- ja tyyliero englannin- ja suomenkielisessä
tekstissä, erot sanapituudessa sekä liian sanatarkka kääntäminen. Kaunokirjallisessa
tekstissä ongelmat liittyivät sanojen monimerkityksisyyteen, metaforiin,
persoonapronominien käytön erilaisuuteen englannin ja suomen kielessä, suomenkielisen
tekstin tyylilliseen köyhtymiseen, siihen että tekstin sisältö oli vähemmän
tuttu suomalaiskulttuurissa, tekstin kiinnostavuuden vähenemiseen sekä kääntäjien
taipumukseen selkiyttää suomenkielistä tekstiä. Taulukkotekstissä ongelmia aiheuttivat
erityisesti tekstin tiiviys ja suomenkielisen tekstin temaattinen ja tekstuaalinen
epäjohdonmukaisuus ja siitä johtuvat kömpelyydet ja epäidiomaatisuus.
Teksteistä löytyneiden ongelmien vuoksi yhdenkään tekstin englannin- ja suomenkielinen
versio eivät olleet vaikeustasoltaan täysin ekvivalentteja keskenään. Enimmäkseen
erot olivat kuitenkin varsin pieniä ja kompensoituivat, kun tekstejä tarkasteltiin
kokonaisuuksina. Todelliset vaikeuserot englannin- ja suomenkielisten tekstien välillä
näyttivätkin suhteellisen merkityksettömiltä.
Tulokset viittaavat siihen, että kansainvälisissä lukukokeissa saavutetaan tuskin koskaan
aivan täydellistä vertailukelpoisuutta kaikkien erikielisten tekstien välillä. Huomattavan
suuri vertailukelpoisuus näyttää kuitenkin mahdolliselta. Jotta tähän päästäisiin,
olisi jo koetekstejä valittaessa kiinnitettävä huomio niiden käännettävyyteen ja
vältettävä tekstejä, joissa on runsaasti ongelmallisia rakenteita, sanastoa ja sisältöjä.
Tekstejä käännettäessä kääntäjien työtä helpottaisi se, jos heillä olisi apunaan kaksi
erikielistä lähtötekstiä. Kääntäjien tulisi lisäksi varoa sekä liian sanatarkkaa kääntämistä että tekstien liiallista selkiyttämistä. Adaptaatiot ja kompensaatiot voisivat samoin
parantaa tekstien vertailukelpoisuutta. Lopuksi tekstejä tarkistettaessa ja niiden vertailukelpoisuutta
arvioitaessa pelkät tilastolliset analyysit eivät riitä, vaan tekstejä on verrattava
myös kielellisesti ja tekstianalyyttisesti. Apua saattaisi olla lisäksi takaisinkäännöksistä
ja siitä, että tekstejä luetettaisiin ulkopuolisilla. Kaikkiaan käännöstyössä on
syytä käyttää vain päteviä kääntäjiä ja tekstinkäsittelijöitä ja huolehtia siitä, että heillä
on riittävästi aikaa paneutua työhönsä. | fi |