Haku
Aineistot 1-10 / 208
Enduring the Autoimmune Aporia of Democratic Sovereignty
(University of Groningen Press, 2021)
between the exigency of the possible and what disrupts the order of the possible, i.e., the necessity of sovereign calculations and the exigency of a democratic “promise.” Present-day politics illustrate the “autoimmune” collapse of aporetic transactions...
Pathogenesis and autoimmunity initiated by a viral protein-induced apoptotic bodies
(2016)
Ihmisen parvovirus B19 (B19) on laajalle levinnyt, yleinen virus, joka aiheuttaa lapsissa parvorokkoa (viides tauti). Aikuisille B19 aiheuttaa erinäisiä sairauksia, muun muassa nivelkipuja ja – tulehdusta, anemiaa, sekä raskaana oleville sikiöpöhöä. Lisäksi B19 infektio saattaa johtaa autoimmuunisairauksiin, kuten punahukkaan (systemic lupus erythematosus, SLE), nivelreumaan ja sydänlihastulehdukseen. Toisaalta infektio voi olla myös täysin oireeton. Mekanismit, jotka johtavat B19 tartunnasta autoimmuunisairauteen, ovat vielä tuntemattomia. Kuitenkin tiedetään, että B19:n ei-rakenteellinen proteiini NS1 on soluille tuhoisa ja aiheuttaa niiden kuoleman (apoptoosin) muodostaen solunjäännösten kanssa apoptoottisia kappaleita (ApoBodit). Nämä ApoBodit sisältävät itseantigeenejä sekä viruksen NS1 proteiinia. Tässä työssä tutkittiin B19 NS1 ApoBodien aiheuttamaa immuunireaktiota in vivo käyttäen hiiriä malliorganismina. Hypoteesina oli, että NS1 ApoBodit aiheuttavat hiirissä SLE:n kaltaisen autoimmuunireaktion, mikä ilmenee autovasta-aineiden tuottona, immuunisolujen tunkeutumisena kudoksiin sekä kudosvauriona. Hiiriin injektoitiin ApoBodeja kolmessa eri konsentraatiossa: 25 µg, 50 µg ja 100 µg. Hiiristä otettiin verinäytteet viikon päästä alkuperäisestä immunisaatiosta, ja viikolla neljä, ennen tehosteinjektion antamista. Kahdeksannella viikolla hiiret lopetettiin ja veri kerättiin seerumin eristystä varten. Aivot, sydän, munuaiset, maksa ja perna irrotettiin kudospatologista tutkimusta varten. Morfologisia ja patologisia muutoksia tarkasteltiin parafiiniin pedatuista, hematoksyliinilla ja eosiinilla värjätyistä kudosnäytteistä kirkaskenttämikroskopian avulla. Vasta-aineita kaksijuosteiselle DNA:lle (anti-dsDNA vasta-aineet) tutkittiin kaupallisella Crithidia luciliae immunofluoresenssitestillä, sekä tässä tutkimuksessa kehitetyllä entsyymivälitteisellä immunosorbenttimenetelmällä. Anti-dsDNA vasta-aineita, jotka ovat SLE:n biomarkkereita, havaittiin ApoBodeilla immunisoiduissa hiirissä molemmilla käytetyillä menetelmillä. Munuaisista, maksasta ja sydämestä löytyi immuunisolukeräytymiä. Lisäksi kaikkien hiirten aivoissa havaittiin neuronien rappeutumista, sekä demyelinaatiota kahdella suurimmalla ApoBodikonsentraatiolla. Samoilla hiirillä havaittiin myös sydänlihassolujen epäjärjestyneisyyttä, sekä sydänlihassolujen rappeumaa, joka oli nähtävissä jo alimmalla ApoBodikonsentraatiolla immunisoiduissa hiirissä. 50 µg:lla immunisoitujen hiirten pernassa oli muodostunut reaktiokeskuksia. Lisäksi valkoisen ytimen osuus hiirten pernasta kasvoi huomattavasti ApoBodikonsentraation myötä. Nämä löydökset tukevat hypoteesia. B19 NS1 ApoBodit tarjoavat elimistölle itseantigeenejä, johon immuunipuolustus reagoi ja näin ollen autoimmuniteetti saa alkunsa. Tämä tutkimus tarjoaa mekanismin B19 osallisuudesta autoimmuunisairauksien kehittymisessä. Lisäksi tässä tutkimuksessa kehitetty hiirimalli sekä mekanismi ovat sovellettavissa muiden patogeenisten virusten, kuten sytomegaloviruksen ja Epstein-Barr -viruksen tutkimiseen....
of anemia, and hydrops fetalis in pregnant women. Furthermore, the infection can lead to severe autoimmune diseases such as systemic lupus erythematosus, rheumatoid arthritis, myocarditis, liver, and kidney diseases. However, the B19 infection can sometimes...
of anemia, and hydrops fetalis in pregnant women. Furthermore, the infection can lead to severe autoimmune diseases such as systemic lupus erythematosus, rheumatoid arthritis, myocarditis, liver, and kidney diseases. However, the B19 infection can sometimes...
Fungal Dysbiosis and Intestinal Inflammation in Children With Beta-Cell Autoimmunity
(Frontiers Media, 2020)
Although gut bacterial dysbiosis is recognized as a regulator of beta-cell autoimmunity, no data is available on fungal dysbiosis in the children at the risk of type 1 diabetes (T1D). We hypothesized that the co-occurrence of fungal and bacterial...
Pathogenic mechanisms of how human parvovirus breaks self-tolerance
(University of Jyväskylä, 2017)
It is known that viral infections can cause acute, chronic, and autoimmune diseases
(ADs). However, the mechanism of how a persistent viral infection contributes to ADs
remains still unclear. In this thesis, pathological ...
T cell differentiation by human parvovirus B19 non-structural protein 1 induced apoptotic bodies
(2015)
Uutta tietoa ihmisen immuunijärjestelmästä ja sen toiminnasta kerätään jatkuvasti. Synnynnäinen ja hankittu
immunijärjestelmä toimivat yhteistyössä erilaisia patogeeneja vastaan. Dendriittisolut toimivat siltana
synnynnäisen ja hankitun vastustuskyvyn välillä stimuloimalla T ja B lymfosyyttejä. Antigeenin esittely
luokan II MHC molekyylin (eng. major histocompatibility complex) ja T solun reseptorin (TCR) välillä, sekä
erillisen reseptorin ja ligandin tai sytokiini -signaalin välityksellä, CD4+ T solut stimuloituvat ja erilaistuvat.
Erilaistuneita CD4+ T auttajasoluja (Th, eng. T helper cell) on eri alalajeja, jotka osallistuvat vaihtelevasti
immuunipuolustukseen, esimerkiksi suojana erilaisia viruksia vastaan. Ihmisen parvovirus B19 (B19V)
infektoi niin lapsia kuin aikuisiakin. Tartunta voi olla oireeton tai oireet voivat vaihdella flunssankaltaisesta
vakavampiin tauteihin kuten parvorokkoon, nivelsairauksiin ja sikiön vesipöhöön. B19V on myös yhdistetty
autoimmuunisairauksiin kuten nivelreumaan ja perhosreumaan (lupus). Patogeenisyyden mekanismeja
B19V:een liittyvissä autoimmuunisairauksissa ei ole kuitenkaan vielä selvitetty. Kuitenkin tiedetään, että
viruksen ei-rakenteellinen proteiini 1 (NS1) aiheuttaa isäntäsolussa tuhoa ja jopa apoptoosia. NS1 proteiinin
kykyä laukaista immuunireaktio tarkkailtiin tässä työssä. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa T solujen ja
dendriittisolujen kanssakäymistä B19V NS1 proteiinin aiheuttamien apoptoottisilla kappaleilla (ApoBodit)
stimuloinnin jälkeen. Hypoteesina oletettiin, että NS1:n synnyttämät ApoBodit saavat aikaan
immuunireaktion, jossa erityisesti autoimmuniteettiin viittaavat Th1 ja Th17 solut erilaistuvat.
Seitsenpäiväinen kypsymisprotokolla perustettiin kaupalliselle dendriittisolulinjalle (MUTZ-3, sytokiini-
riippuvainen ihmisen solulinja) ja kypsyminen viimeisteltiin 48 h kestävällä stimuloinnilla. Tämän jälkeen
stimuloituja MUTZ-3 soluja kasvatettiin yhdessä T solujen kanssa 24 h, 72 h, ja 7 pv:n ajan.
Virtaussytometriaa ja konfokaalimikroskopiaa käytettiin solunulkoisten merkkien tutkimiseen niin
kypsytetyiltä MUTZ-3 soluilta kuin yhteiskasvatetuilta T soluilta kolmesta eri aikapisteestä. CD83 toimi
kypsien dendriittisolujen solunulkoisena leimana, kun taas kuutta erilaista T solujen alalajien merkkiä
käytettiin T solujen värjäyksessä: CD8a, CD4, CD183 Th1 soluille, CD194 Th2 soluille, CD196 Th17
soluille ja CD25 T säätelijäsoluille (Treg, eng. T regulatory cell). Myös sytokiinituotantoa tutkittiin 24 h ja
72 h aikapisteiltä. Dendriittisolujen kypsymistulokset osoittivat >10 % kypsymistä. Tämän lisäksi
yhteiskasvatetut T solut osoittivat erilaistumista kaikista tutkituista T alalajityypeistä, vaikkakin Th2 soluja
oli erilaistunut enemmän kuin muita alalajeja (Th1, Th17 ja Treg) 72 h aikapisteestä eteenpäin. 7 pv:ään
mennessä Th1 ja Th17 solut olivat tasaisesti kasvaneet 2.5 % ja 1.5 % vastaavasti, kun taas Th2 ja Treg solut
lisääntyivät 72 h aikapisteeseen asti mutta hupenivat 7 pv:n mennessä. Näiden lisäksi sytokiinianalyysi
ilmensi tulehdusta edistävien ja hillitsevien sytokiinien tuotannon. Kuitenkaan kullekin T solujen alalajille
tyypillisiä sytokiinejä ei tutkimuksessa havaittu. Tutkimuksen tuloksena voitiin kuitenkin todeta, että NS1
indusoimat ApoBodit stimuloivat tulehdusreaktion, jossa erilaistui variaatio T solujen alalajeja. Tämän lisäksi
hypoteesi todettiin paikkansa pitäväksi, sillä Th1 ja Th17 soluja oli erilaistunut ja solujen määrä kasvanut
kokeen eri aikapisteiden välillä. NS1 proteiinin aiheuttamia immuunireaktioita on kuitenkin tutkittava lisää,
jotta B19V:een liittyvien autoimmuunisairauksien syntymisen mekanismit voidaan tunnistaa....
and adults alike. The symptoms vary from none to flu-like symptoms to more serious diseases such as erythema infectiosum (fifth disease), arthropathy and hydrops fetalis. Furthermore, B19V has been implicated in autoimmune diseases like rheumatoid arthritis...
and adults alike. The symptoms vary from none to flu-like symptoms to more serious diseases such as erythema infectiosum (fifth disease), arthropathy and hydrops fetalis. Furthermore, B19V has been implicated in autoimmune diseases like rheumatoid arthritis...
Parvovirus B19V Nonstructural Protein NS1 Induces Double-Stranded Deoxyribonucleic Acid Autoantibodies and End-Organ Damage in Nonautoimmune Mice
(Oxford University Press, 2019)
Background
Viral infection is implicated in development of autoimmunity. Parvovirus B19 (B19V) nonstructural protein, NS1, a helicase, covalently modifies self double-stranded deoxyribonucleic acid (dsDNA) and induces ...
Human Parvovirus B19 Induced Apoptotic Bodies Contain Altered Self-Antigens that are Phagocytosed by Antigen Presenting Cells.
(Public Library of Science, 2013)
Human parvovirus B19 (B19V) from the erythrovirus genus is known to be a pathogenic virus in humans. Prevalence of B19V infection has been reported worldwide in
all seasons, with a high incidence in the spring. B19V is ...
Immune tolerance disruption by human parvovirus B19 viral infection mechanisms
(2013)
Virusinfektioita pidetään kasvavissa määrin suurimpana ympäristöperäisenä syynä, joka vaikuttaa autoimmuunisairauksien kehitykseen ja autoimmuniteetin muodostukseen. Esimerkiksi parvovirus B19 (B19V) on yhdistetty punahukkaan sekä nivelreumaan. On todettu, että B19V:n ei-rakenteellinen proteiini 1 (NS1) aiheuttaa apoptoosia soluissa, jotka eivät tavallisesti ole B19V infektion kohteena. Lisäksi hiljattain on osoitettu, että apoptoosin seurauksena muodostuvat apoptoottiset kappaleet kykenevät esittelemään antigeenejä niitä esittelemään erikoistuneille soluille, kuten makrofageille tai dendriittisoluille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on löytää B19V infektioon liittyviä autoantigeenejä sekä tarkastella NS1:n aiheuttamaa immuunivastetta. Tätä varten NS1 on yhdistetty vihreään fluoresoivaan proteiiniin (EGFP) ja kloonattu bakulovirusvektoriin sytomegaloviruksen välittömän aikaisen promoottorin alle. Tämän jälkeen näitä yhdistelmä-bakuloviruksia lisättiin Sf9-hyönteissolulinjan avulla. Tällä tavoin tuotettua virusta käytettiin ihmisen maksasta peräisin olevien HepG2-solujen transduktiossa. Kyseisen transduktion tehokkuus mitattiin virtaussytometrillä, hyödyntäen EGFP-signaalia merkkinä onnistuneesta transduktiosta. Transduktion tehokkuuden perusteella määritettiin viruskannasta sellainen tilavuus, mikä tuottaa 70 prosentin transduktion. Tätä tilavuutta käytettiin apoptoottisten kappaleiden tuotannossa. Apoptoottiset kappaleet puhdistettiin ensin suodattamalla ja koottiin sitten pelleteiksi ultrasentrifugilla. Kootuista apoptoottisista kappaleista immunoleimattiin tumaperäiset antigeenit apolipoproteiini H (ApoH), histoni 4 (H4), histoni 2B (H2B), lysosomiin liittyvä kalvoproteiini 2 (Lamp2), Ku80 ja Smith. Kaikki tumaperäiset antigeenit, poissulkien H2B, löydettiin apoptoottisista kappaleista yhdessä NS1 kanssa. Tumaperäisten antigeenien löytyminen apoptoottisista kappaleista saattaa aiheuttaa häiriön immunitoleranssissa, mitä tutkittiin seuraavaksi hyödyntäen antigeenejä esitteleviä soluja. Tähän tarkoitukseen valittiin akuutista monosyyttisesta leukemiasta peräisin olevat ihmisen monosyytit (THP-1), jotka erilaistettiin forboli-12-myristaatti-13-asetaatilla (PMA). Soluja viljeltiin PMA:a sisältävällä kasvatusalustalla ensin kolme päivää ja viljelyä jatkettiin vielä erilaistumisen varmistamiseksi puhtaalla alustalla viiden päivän ajan. Seuraavaksi THP-1 soluja stimuloitiiin apoptoottisilla kappaleilla ja niiden päätyminen solujen sisään varmistettiin konfokaalimikroskopialla. Koska erilaistetut THP-1 solut pystyivät ottamaan apoptoottisia kappaleita sisäänsä, tästä johtuvaa sytokiiniprofiilia tarkasteltiin vielä alustavasti tarkoitukseen sopivan kaupallisen tuotteen avulla. Mahdollisia immunologisia vaikutuksia tarkasteltaessa tultiin lopputulokseen, jossa ainoastaan yhden proteiinin, γ-interferonin indusoima proteiini 10:n (IP-10), läsnäolo erotti EGFP- ja EGFP-NS1-fuusioproteiinien avulla tuotetut näytteet kontrollinäytteistä. Vaikka B19V:n infektiomekanismien aiheuttamat häiriöt immunitoleranssiin vaativatkin vielä lisätutkimuksia, tässä tutkimuksessa saadut tulokset tukevat alkuperäistä hypoteesia. B19V NS1:n avulla tuotetut apoptoottiset kappaleet, jotka ovat peräisin soluissa, joita B19V ei tavallisesti infektoi, sisältävät autoantigeenejä ja nämä autoantigeenit voidaan esitellä immuunijärjestelmälle antigeenejä esittelevien solujen kautta....
There are several factors, of which viral infections are increasingly regarded as the greatest environmental cause of autoimmunity, influencing the development of an autoimmune disease. For example human parvovirus B19 (B19V) has been previously...
There are several factors, of which viral infections are increasingly regarded as the greatest environmental cause of autoimmunity, influencing the development of an autoimmune disease. For example human parvovirus B19 (B19V) has been previously...
PD‐L1 and PD‐1 Expression in Thyroid Follicular Epithelial Dysplasia : Hashimoto Thyroiditis Related Atypia and Potential Papillary Carcinoma Precursor
(Wiley, 2022)
tumor proportion score (TPS) was 10.4% and the mean combined positive score (CPS) was 15.5. At the moment, PTC is not a target of immunotherapy. However, understanding the complex issue of concurrent inflammation and autoimmunity can importantly...