Lähiympäristön metsänkäsittelyn vaikutukset lähteiden kasviyhteisöön

Abstract

Puolet Suomessa tavatuista eliölajeista elää metsissä. Metsäluonnon monimuotoisuus on Suomessa heikentynyt muun muassa metsienkäsittelyn seurauksena. Talousmetsien monimuotoisuuden köyhtymistä pyritään hidastamaan säästämällä toimenpiteiden ulkopuolelle erityisen monimuotoiset kohteet, kuten pienvesien lähiympäristöt. Pienvesistä lähteet on valtakunnallisesti arvioitu vaarantuneiksi, ja niiden uhanalaistumisen syyksi arvellaan erityisesti ojitusta ja metsänkäsittelyä. Suomen metsälain 10 § mukaan lähteiden ja muiden pienvesien ympärille täytyy jättää käsittelemätön suojavyöhyke, jotta pienilmasto ja kasvillisuus pysyvät muuttumattomina. Lähteillä suojavyöhykkeen riittävää leveyttä ei ole vielä tutkittu, vaikka esimerkiksi puroilla vastaavia tutkimuksia on tehty runsaasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako lähiympäristön metsänkäsittely, eli hakkuut ja ojitukset, lähteiden kasviyhteisöön. Tutkimuskohteina oli 17 rakenteeltaan samankaltaista lähdettä Keski-Suomen alueelta. Metsänkäsittelyn mittareina käytettiin lähteen suojavyöhykkeen leveyttä ja lähteen lähiympäristön ojituksen määrää, jotka mitattiin jokaiselta kohteelta 40 metrin säteellä lähteestä. Näitä muuttujia verrattiin havaittujen lähdelajien, putkilokasvien ja sammalten määrään sekä Shannon-Wienerin diversiteetti-indeksiin. Metsänkäsittelyn vaikutusta lähteiden kasviyhteisöön testattiin yhteisöanalyysillä (NMDS). Tutkimustuloksista käy ilmi, että suojavyöhykkeen leveydellä ja ojituksen läheisyydellä on vaikutusta lähteiden kasviyhteisöön. Sammaliin läheinen metsänkäsittely vaikutti voimakkaammin kuin putkilokasveihin, oli kyse sitten allikon, puron tai tihkupintojen lajeista. Tulokset osoittavat, että riittävän leveä suojavyöhyke metsänkäsittelylle tarvitaan, jotta herkkä ja vaativa lähdelajisto säilyy.

Half of all species found in Finland live in forests. Forest biodiversity has declined due to human impact, such as forest management. The biodiversity loss of commercial forests is aimed to be slowed down by saving particularly biodiverse sites, such as surrounding of small water bodies. Springs are nationally assessed as endangered, and drainage and land use in forests have been identified as the causes of their decline. According to section 10 of the Finnish Forest Act, a buffer zone must be retained around springs to protect the natural microclimate and vegetation of the site. The sufficient width of buffer zones around springs has not yet been studied, even though similar research has been done for streams. The purpose of this study was to examine whether forest management, i.e. logging and drainage, affects the plant community of springs. The study sites included 17 springs of similar structure in the Central Finland. Some of the springs were forest act sites with forest management in the surrounding area and springs marked in normal field maps. Forest management was measured by the width of the buffer zone around the spring and the amount of drainage around the spring. These were measured at each site within 40-meter radius of the spring. These variables were compared with the number of spring species, vascular plants and mosses identified and also with Shannon-Wiener diversity index. The effect of the forest management on the plant community of the springs was analysed using community analysis (NMDS). The results indicate that the width of the buffer zone and the amount of drainage around spring have an impact on the plant community of the springs. Mosses were more strongly affected by forest management in surrounding area than vascular plants, whether they were species of spring pool, streams or seepage area. The results show that a buffer zone of sufficient width is needed to maintain sensitive spring species.