Hylätty perhesysteemi ja pysyvän huostaanoton hiljainen hyväksyntä

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, miten lapsen perhesysteemin kanssa työskenteleminen toteutuu lastensuojelun sosiaalityössä huostaanoton tapahduttua ja lapsen siirryttyä asumaan sijaishuoltopaikkaan. Lain mukaan Suomessa ei pysyviä huostaanottoja suunnitella. Perheen kanssa työskentelyllä on suuri merkitys, sillä laki ohjaa lastensuojelun sosiaalityötä työskentelemään kohden huostaanoton perusteina olleiden ongelmien ratkaisemista, jotta lapsi voitaisiin palauttaa takaisin kotiinsa. Tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, onko yhteiskunnan sekä lastensuojelun instituution todellinen tahtotila linjassa nykyisen lainsäädännön kanssa, ja onko huostaanoton väliaikaisuus aina yhteinen ja yksiselitteinen instituution tavoite. Tutkielman tavoitteena on tiedon ja ymmärryksen lisääminen toistaiseksi niukasti tutkitusta aiheesta. Aihe on tärkeä, sillä huostaanotto yhteiskunnallisena interventiona puuttuu lapsen ja perheiden elämään hyvin radikaalilla tavalla.

Tämä tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jossa aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavasti. Teoreettisena viitekehyksenä toimii systeemisyys, joka toimintamallina on tuotu osaksi suomalaista lastensuojelun sosiaalityötä. Systeemisyys on Suomessa vielä suhteellisen uusi tapa toteuttaa lastensuojelun perhetyötä.

Tutkielman tuloksena havaittiin, että sijaishuollon aikana lapselle läheisiin systeemeihin ja niiden hyvin-voinnin edistämiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Vanhempien kanssa työskentelyä ei toistaiseksi sosiaalityössä toteuteta aina suunnitelmallisesti ja asianmukaisesti, mikä näyttäytyy vanhempien kannalta valitettavana perhesysteemin hylkäämisenä. Mahdollisia syitä laadukkaan työskentelyn puutteisiin on useita, joista merkittävimpiä ovat vanhempien asiakassuunnitelmien ja niiden seurannan laiminlyönti sekä lastensuojelun ja palvelujärjestelmän resurssipuutteet. Lisäksi kävi ilmi, ettei huostaanoton väliaikaisuus ole aina lapsen edun mukainen tavoite. Tässä suhteessa lain ja todellisuuden välinen ristiriita on aiheuttanut pysyvän huostaanoton hiljaisen hyväksynnän.

The goal of this bachelor's thesis is to find out how working with the child's family system is realized in child welfare social work after the child has been taken into care and the child has moved to live in a foster care place. According to the law, permanent foster care is not planned in Finland. Working with the family is of great importance, as the law directs the social work of child protection to work towards solving the problems that were the grounds for taking care, so that the child could be returned to his home. The thesis also examines whether the real will of society and the child protection institution is in line with the current legislation, and whether the temporary nature of care is always a common and unambiguous goal of the institution. The aim of the thesis is to increase knowledge and understanding of a topic that has been scarcely researched so far. The topic is important, because foster care as a social intervention intervenes in the lives of children and families in a very radical way. This thesis has been carried out as a literature review, where the analysis of the material has been carried out in a theory-driven manner. The theoretical frame of reference is systemic, which as an operating model has been introduced as part of Finnish child protection social work. The Systemic Practice Model is still a relatively new way of implementing family work in child protection in Finland. As a result of the study, it was found that during foster care, not enough attention is paid to the systems close to the child and the promotion of their well-being. So far, working with parents in social work is not always carried out in a planned and appropriate manner, which appears as an unfortunate rejection of the family system from the parents' point of view. There are several possible reasons for the lack of high-quality work, the most significant of which are the neglect of parental client plans and their monitoring, as well as the lack of resources in the child protection and service system. In addition, it turned out that the temporary nature of custody is not always a goal in the best interests of the child. In this regard, the conflict between law and reality has caused the tacit acceptance of permanent custody.