Reversing the politics of youth velonomy : realist action research on the pluriversal rationalities and representations of collaborative cycling governance

Abstract

Nuorten ’velonomia’ ja liikkumispolitiikan täyskäännös. Realistinen toimintatutkimus pyöräilyn yhteistoiminnallisen hallinnan moninaisista rationaliteeteista ja representaatioista. 2020-luvulla lukuisat kaupungit ja yhteiskunnat pyrkivät toteuttamaan toimia, investointeja ja muutoksia, joilla kaupunkipyöräily saataisiin (uudelleen) vakiinnutettua kestäväksi, osallistavaksi ja mukavaksi kaupunkiliikenteen muodoksi. Kriittinen pyöräilytutkimus osoittaa kuitenkin, että tätä kertomusta varjostaa luokkaan, sukupuoleen, ikään, etniseen alkuperään ja muihin sosiaalisiin tekijöihin liittyvä eriarvoisuus. Pyöräilypolitiikkaa ja hallintoa kritisoidaan siitä, että ne ovat juuttuneet yksiulotteisiin liikkumista koskeviin rationaliteetteihin ja tuottavat epäoikeudenmukaisia representaatioita ”pyöräilijöistä” ja ”pyöräilystä”. Kaupunkipyöräily ei ehkä tällä hetkellä pysty hyödyntämään emansipaatorista ja edistyksellistä potentiaaliaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan näitä teemoja liittyen ihmisryhmään, joka on ratkaisevassa asemassa kaupunkiliikenteen tulevaisuuden kannalta, mutta joka on saanut vain vähän huomiota liikkumistransitioiden alalla: lapset ja nuoret. Tutkimus täydentää ja kritisoi universaaleja näkökulmia liittyen terveiden, ympäristöystävällisten ja aktiivisten pyöräilykansalaisten tuottamiseen. Se hyödyntää kokeilullisia pyöräilyprojekteja luodakseen ja selittääkseen nuorisopyöräilyn muotoja ja hallintaprosesseja, jotka tällä hetkellä jäävät marginaaliseen asemaan. Tutkimus koostuu kahdesta tapaustutkimuksesta, joista toinen on tehty Jyväskylässä ja toinen Amsterdamissa. Vaikka näissä ympäristöissä on yleisesti ottaen hyvät edellytykset edistää lasten ja nuorten pyöräilyä, tietyt ilmiöt heikentävät edelleen lasten pyöräilymahdollisuuksia. Ensimmäisessä tapaustutkimuksessa keskityttiin harrastuskyyditsemisen ongelmaan. Etenkin keskiluokkaisten lasten vapaa-aikaa ja liikkumista sanelevat yhä enemmän erilaiset aikuisohjatut harrasteet ja sen seurauksena auto- ja aikuisten riippuvainen elämäntapa. Toisessa tutkimuksessa tarkasteltiin Amsterdamin pyöräilyohjelman toimintaa kaupungin reuna-alueilla asuvien rodullistettujen työväenluokkaisten lasten ja nuorten keskuudessa, jotka pyöräilevät hyvästä pyöräilyinfrastruktuurista huolimatta huomattavasti vähemmän kuin (syntyperäiset hollantilaiset, valkoihoiset) ikätoverinsa. Molemmissa tapauksissa tutkimukseen osallistui moninainen ryhmä pyöräilynedistäjiä, vanhempia ja muita paikallisyhteisön jäseniä tuottaakseen kokeilullisia pyöräilyhankkeita, joissa pyöräilyhallinnan rationaliteetteja ja representaatioita voitiin muokata uudelleen. Metodologisesti tutkimus pyrkii rakentamaan yhteyksiä mobilities-tutkimuksen ja kriittisen realistisen sosiaalitutkimuksen välille käyttämällä realistista toimintatutkimuksen lähestymistapaa. Kriittisen realistisen ontologian, epistemologian ja tutkimusmetodologian mukaisesti tutkimuksessa pyritään tunnistamaan sosiaalisia mekanismeja, jotka voivat tuottaa muutoksia pyöräilyhallinnan rationaliteeteissa ja representaatioissa. Tutkimuksen pääkysymys on: mitä sosiaalisia mekanismeja kokeelliset pyöräilyaloitteet käynnistävät, jotka aktualisoivat hegemonisten käytänteiden ja diskurssien vastaisia rationaliteetteja ja representaatioita? Tutkimus käsitteellistää nuorison ”velonomian” (velonomy) ja liikkumisen ”yleishyödykkeellistämisen” (commoning) sosiaalisiksi prosesseiksi, jotka voivat muuttaa pyöräilyhallintaa. Ensimmäisellä tarkoitetaan yksilöiden osallistumista sellaisten resurssien ja merkitysten kollektiiviseen tuottamiseen ja käyttämiseen, joiden avulla he voivat tulla vähemmän riippuvaisiksi hegemonisesta liikennejärjestelmästä. Jälkimmäinen puolestaan käsitteellistetään prosessiksi, jossa kerätään yhteen ja avataan näitä resursseja. Lopuksi tutkimuksessa esitetään, miten nämä mekanismit voivat toimia synergiassa ja tuottaa pyöräilyn yhteisöhallinnan muotoja, joissa hallintoprosessit on upotettu niihin yhteisöihin, joita ne pyrkivät mobilisoimaan.

In the 2020s numerous cities and societies are making efforts, investments, and changes to (re)establish urban cycling as a sustainable, inclusive and convenient mode of urban mobility. However, critical cycling research has shown that this narrative is marred by inequalities respective to class, gender, age, ethnicity and other social markers. Cycling governance and advocacy are criticised for being stuck in reductive mobility rationalities and reproducing exclusive representations of ‘cyclists’ and ‘cycling’. As such, urban cycling might currently be unable to meet its emancipatory and progressive potentials. This thesis addresses these issues from the viewpoint of children and young people. Following critical realist ontology, epistemology and mode of inquiry, the study explains the functioning of social mechanisms (velonomy and mobility commoning) that can prefigure more inclusive and child-friendly mobilities across different contexts.