Kyselytutkimus kaupunkipyörien käyttöön ja käyttämättömyyteen liittyvistä tekijöistä Helsingin, Espoon ja Vantaan alueilla

Abstract

Kaupunkipyöräjärjestelmien määrä on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti ja lähivuosina on odotettavissa, että niiden määrä tulee entisestään lisääntymään. Kaupunkipyöräjärjestelmän nähdään olevan yksi parhaista kestävän liikenteen ratkaisusta, millä voidaan vastata ilmastonmuutokseen. Lisäksi kaupunkipyöräjärjestelmän avulla voidaan saavuttaa merkittäviä hyötyjä terveyden ja talouden osa-alueilla. Suomessa ensimmäinen kokonaisvaltainen kaupunkipyöräjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2016 Helsingissä, josta se on levinnyt ympäri maata. Aikaisempien tutkimusten perusteella on tunnistettu, että nykyiset kaupunkipyöräjärjestelmät eivät palvele kaikkia tasapuolisesti ja käyttäjäjoukko on hyvin homogeeninen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia kaupunkipyöräjärjestelmän käyttäjät ja ei-käyttäjät ovat käyttäjäprofiileiltaan Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungin alueilla ja onko heissä eroa. Lisäksi oltiin kiinnostuneita, mitkä syyt ovat yhteydessä kaupunkipyörien käyttöön ja käyttämättömyyteen. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella joulukuussa 2019. Kyselyyn vastasi yhteensä 3 379 henkilöä. Vastaajista 40 prosenttia ilmoitti käyttäneensä kaupunkipyöriä ja loput 60 prosenttia muodostui ei-käyttäjistä. Vastaajilta tiedusteltiin sosiodemografisia tietoja, toimintakykyyn terveyteen ja liikuntatottumuksiin liittyviä asioita sekä kaupunkipyörien käyttöön ja käyttämättömyyteen liittyviä syitä. Tuloksia tarkasteltiin ensin kaikkien kaupunkipyörien käyttäjien ja ei-käyttäjien välillä, minkä jälkeen vertailtiin Helsingin, Espoon ja Vantaan alueiden kaupunkipyöräpalveluiden käyttäjiä ja ei-käyttäjiä toisiinsa. Käyttäjien ja ei-käyttäjien välillä havaittiin useita tilastollisesti merkitseviä eroja. Kaupunkipyörien käyttäjissä oli enemmän nuorempia, korkeamman tutkinnon suorittaneita ja paremmin tienaavia kuin ei-käyttäjissä. Käyttäjät kokivat toimintakykynsä ja terveytensä useammin paremmaksi kuin ei-käyttäjät. Vantaan ei-käyttäjissä oli suurempi osuus alemman tutkinnon suorittaneita verrattuna Helsinkiin ja Espooseen. Käytännöllisyys ja riippumattomuus aikatauluista olivat tärkeimmät kaupunkipyörän valintaan vaikuttavat syyt. Oman pyörän käyttö ja tunne, että palvelua oli hankala käyttää, olivat yhteydessä kaupunkipyörien käyttämättömyyteen. Espoossa ja Vantaalla käyttämättömyyden syyksi oli valittu Helsinkiä useammin se, että kaupunkipyöräasemia ei ollut matkan varrella. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat aikaisempia tuloksia siitä, että kaupunkipyöräpalvelu ei palvele myöskään Helsingin, Espoon ja Vantaan alueiden asukkaita tasapuolisesti. Kaupunkipyöräpalvelun kehittämisessä ja käyttöönotossa tulisi tulevaisuudessa ottaa paremmin huomioon koko alueen asukaskunta ja arvioida millainen järjestelmä alueelle soveltuu. Kaupunkipyöräjärjestelmä on kallis investointi, joten käyttöönoton suunnittelutyöhön kannattaa varata riittävästi aikaa. On huomioitava, että palvelun hyötyjä ei saavuteta, jos palvelulla ei ole käyttäjiä tai jos käyttö lisääntyy vain niiden joukossa, jotka muutoinkin hyödyntävät kestäviä liikkumismuotoja.

Bikesharing systems have grown rapidly in recent years, and further growth is expected in the coming years. Bikesharing is seen as one of the best forms of sustainable transportation modes, which can help contain climate change. In addition, bikesharing can contribute to positive effects in public health and the economy. In Finland the first modern bikesharing system was established in Helsinki 2016, after which the usage has been spread to rest of the country. Recent studies have found that bikesharing systems are not available to all equally, and that the users of bikesharing systems are actually a very homogenous group globally. The aim of this study was to examine who the users and non-users of bikesharing systems in the area of Helsinki, Espoo and Vantaa are, and if there are differences between the cities. In addition, the study aimed to identify specific motivators and barriers to bikeshare system usage. The study was carried out in co-operation with Helsinki Region Transport. The data in this study was collected by using electronic survey in December 2019. In total, 3 379 respondents completed the survey, out of which 40 percent were bikesharing system users and 60 percent were non-users. The questionnaire included questions about background, ability to function, state of health and physical activity, as well as motivations and barriers to usage of bikeshare system. The results were first analyzed for all users and non-users, after which comparisons were made between users and non-users between the cities of Helsinki, Espoo and Vantaa. There were several statistically significant differences between users and non-users. Bikeshare system users in the area of Helsinki, Espoo and Vantaa tended to be younger, higher educated and with higher income in comparison to non-users. In addition, users felt their ability to function and their state of health often better than non-users. Non-users in Vantaa tended to have lower education compared to non-users in Helsinki and Espoo. The most common motivators among users were convenience and independence from schedules. Non-users' most common barriers were using own bike and that bikesharing systems were perceived as difficult to use. In Espoo and Vantaa, the reason for non-usage was more often lack of bikesharing stations along the route compared to Helsinki. Results of this study confirm earlier results of recent studies, where bikeshare systems also in the area of Helsinki, Espoo and Vantaa are not equal and seem to serve a specific group. In the future development and implementation of bikesharing systems more care should be placed on the people of the area, together with a careful estimation of what kind of bikeshare system would be suitable for that area. Bikesharing system is an expensive investment and thus worth careful planning. It is relevant to remember that benefits of bikeshare systems cannot be achieved with no users or if usage only increases within groups that already use sustainable transportation modes.