Sosiaalityöntekijän asiantuntijuus erityisen huolenpidon prosessissa

Abstract

Tutkin maisterintutkielmassani lastensuojelulain mukaisen rajoitustoimenpiteen erityisen huolenpidon ja siihen liittyvän päätöksenteon asiantuntijuuden jäsentymistä lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Erityistä huolenpitoa koskevan asiantuntijuuden tutkiminen on keskeistä, koska erityisellä huolenpidolla puututaan lapsen ja nuoren perusoikeuksiin ja lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on keskeinen rooli turvata lapsella olevien oikeuksien toteutuminen.

Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalityön yleisen ja lastensuojelun erityisen asiantuntijuuden pohjalle. Tutkimukseni aineistona toimii kaksi ryhmähaastattelua, joista toiseen haastatteluun osallistui kolme ja toiseen kaksi erityisen huolenpidon kokemusta omaavaa lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijää kahdelta eri hyvinvointialueelta. Toteutin haastattelut puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja analysoin aineistot käyttämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Aineiston analyysini pohjalta sosiaalityöntekijän asiantuntijuus erityisessä huolenpidossa ja siihen liittyvässä päätöksenteossa edellyttää sosiaalityöntekijältä vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen liittyviä taitoja, arviointitaitoja, työ- ja elämänkokemusta sekä eettisyyttä. Vuorovaikutus- ja kohtaamistaidot liittyvät sosiaalityöntekijän rooliin rajojen asettajana, jonka edellytyksenä on sosiaalityöntekijän kyky luoda nuoreen luottamuksellinen suhde. Arviointitaidot edellyttävät sosiaalityöntekijältä nuoren kokonaistilanteen tuntemusta ja liittyvät kykyyn arvioida, milloin nuori on erityisen huolenpidon tarpeessa ja, milloin nuorta voidaan tukea jollakin muulla sijaishuollon keinolla. Työkokemus vahvistaa sosiaalityöntekijän erityisen huolenpidon prosessin tuntemusta ja elämänkokemus kehittää sosiaalityöntekijän empatiakykyä, joka edesauttaa nuoren ja sosiaalityöntekijän välistä avointa suhdetta. Eettisyys liittyy sosiaalityöntekijän arvioihin ja kykyyn tunnistaa, milloin perusoikeuksiin puuttuminen on perusteltua lapsen edun kannalta.