Hyvinvointialueiden ja vankiloiden yhteistyö sakkovankien ulkopuolisissa sijoituksissa päihdehoitoon

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen hyvinvointialueiden sosiaali- sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden työntekijöiden näkemyksiä Rikosseuraamuslaitoksen kanssa tehtävästä yhteistyöstä sakkovankien sijoittamisessa vankilan ulkopuoliseen päihdehoitoon. Tutkimuksen aineiston muodostavat ajalla 13.2.-15.3.2024 kerätyt työntekijöiden teemahaastattelut (n=5). Aineisto on kerätty sellaisilta hyvinvointialueilta (n=3), joiden alueilla toimivilla rikosseuraamusalueilla on valmisteltu eniten sakkovankien ulkopuolisia sijoituksia ajalla 1.1.-30.9.2023. Aineiston analyysimenetelmänä on sisällönanalyysi. Analyysin perusteella hyvinvointialueiden ja Rikosseuraamuslaitoksen yhteistyötä sakkovankien ulkopuolisissa sijoituksissa voidaan kuvata sujuvaksi mutta joskus myös vaihtelevaksi ja pintapuoliseksi kumppanuudeksi. Hyvinvointialueiden ja Rikosseuraamuslaitoksen roolit ulkopuolisissa sijoituksissa voidaan jakaa arviointi-, suunnittelu- ja hallinnointirooleihin. Rikosseuraamuslaitos vastaa sijoituksen hallinnoinnista. Arviointi- ja suunnitteluroolit näyttäytyvät organisaatioiden jaettuina yhteisinä roo-leina tai selvästi eriytettyinä. Lisäksi niin hyvinvointialueiden kuin Rikosseuraamuslaitoksen työntekijöille voi muodostua monialaisen yhteistyön lomassa erityinen konsultatiivinen rooli. Organisaatioiden välisistä keskeisistä verkostoyhteistyön rakenteista on tunnistettavissa yhdyshenkilötoiminta ja verkostopalaverit, jotka nojaavat pitkälti työntekijöiden oman aktiivisuuden tai käytettävissä olevien resurssien varaan. Monialaista yhteistyötä ja verkostotyötä työntekijöiden kesken tapahtuu kaikissa sijoituksen vaiheissa, joita ovat valmisteluvaihe, vankilaan ja päihdehoitoon siirtymisen vaihe, laitospäihdekuntoutusjakso sekä vapautumisvaihe. Osapuolten kontaktointi, keskinäinen tiedonvaihto ja konsultointi erottautuvat keskeisinä monialaisen verkostotyön osa-alueina. Ulkopuolisten sijoitusten valmistelu edellyttää koordinaatio- ja yhteistyörakenteiden osalta kehittämistä: tiedonhallinnan tehostamista sekä Rikosseuraamuslaitoksen toimintaan, kuten hankkeisiin ja yhdyshenkilöihin, liittyvän ajantasaisen tiedon jakamista. Keskeistä on myös sijoituksen koordinoinnin vahvistaminen (sakon muuntorangaistukseen liittyvien aikatauluhaasteiden huomioiminen, ennakoivien yhteydenottojen tekeminen sekä asiakassuunnitelmien selkeämpi yhteensovittaminen). Monialainen yhteistyö ja verkostotyö näyttäytyvät haavoittuvilta etenkin tilanteissa, joissa työntekijät vaihtuvat. Hyvinvointialueilla on motivaatiota ja tarvetta tehdä yhteistyötä Rikosseuraamuslaitoksen kanssa ja se nähdään ensisijaisesti myös sakkovankien etuna.