Kaksikielistä pedagogiikkaa toteuttavan eksperttiopettajan kielipedagogiikan käyttöteoria ja käytäntö monikielisten lasten kanssa varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tämän tapaustutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa kaksikielistä pedagogiikkaa (suomi-ruotsi) toteuttavan eksperttiopettajan kielipedagogiikan käyttö-teoriasta ja käytännöistä toimittaessa monikielisten lasten kanssa varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millainen kielipedagogiikan käyttöteoria ohjaa kaksikielistä pedagogiikkaa toteuttavan eksperttiopettajan toimintaa monikielisten lasten kanssa, ja sitä, miten käyttöteoria ilmenee käytännössä, sekä sitä, mitkä tekijät ovat edistäneet ja haastaneet muutoksia varhaiskasvatuksen eksperttiopettajan kielipedagogiikan käyttöteoriassa. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten eksperttiopettaja huomioi monikielisiä lapsia kielellisesti kielipedagogiikan käyttöteoriassaan ja toiminnassaan, erityisesti limittäiskieleily-tilanteissa. Käyttöteorialla tarkoitetaan opettajan pedagogista näkemystä hyvästä opetuksesta. Tutkimuksen aineisto koostuu haastatteluista ja havainnoinneista. Analyysimenetelminä käytettiin temaattista analyysiä ja neksusana-lyysiä. Eksperttiopettajan kielipedagogiikan käyttöteoria koostui yhdestä arvosta (kielten yhtäläinen arvo) ja useista tavoitteista ja periaatteista (mm. vastavuoroinen oppiminen, kieli-identiteetin tukeminen ja pedagoginen tahdikkuus), jotka olivat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään. Käyttöteorian toteuttaminen toiminnassa tapahtui osittain tilanteisesti, sillä samat periaatteet ja tavoitteet saattoivat ilmetä eri tilanteissa eri tavoin. Eksperttiopettajan kielipedagogiikan käyttöteoria on muuttunut niin, että hän käyttöteoriassaan identifioi useampia tilanteita ruotsin käyttöön ja sisällytti käyttöteoriaan lasten kotikielet. Käyttöteorian muuttumiseen olivat vaikuttaneet monet henkilökohtaiset, vuorovaikutukselliset ja tilanteiset tekijät. Monikielisiä lapsia huomioitiin kielellisesti sisällyttämällä lasten kotikielet käyttöteoriaan, pyrkimällä kasvattamaan lasten suomen ja ruotsin kielten resursseja ja pyrkimällä hyödyntämään, huomioimaan ja arvostamaan lasten kotikieliä sekä hyödyntämällä limittäiskieleilyä lasten kotikielillä.

This case study focuses on the practical theory of language pedagogy and the pedagogical practices of an expert teacher who implements bilingual pedagogy (Finnish-Swedish) with multilingual children in early childhood education and care. The study investigates what kind of practical theory of language pedagogy guides the teacher’s practices with multilingual children, how it manifests in practice and what has promoted and challenged changes in the teacher’s practical theory of language pedagogy. The research also investigates how the teacher acknowledges multilingual children linguistically in her practical theory and practices, especially in translanguaging situations. Practical theory refers to a teacher’s pedagogical vision of good teaching. The data consist of interviews and observations, which were analysed using thematic and nexus analysis. The expert teacher’s practical theory of language pedagogy comprises one core value (equality of languages) and several closely intertwined aims and principles (e.g. mutual learning, supporting language identity and pedagogical tact). Implementing the practical theory was partly situational because the same aims and principles could be implemented differently in various situations. The teacher’s practical theory changed in that she identified more situations for Swedish use and included the children’s home languages. Several personal, interactional and contextual factors affected the changes. Multilingual children are linguistically acknowledged by including their home languages in the practical theory, aiming to increase their linguistic resources in Finnish and Swedish, by aiming to acknowledge, utilize and value their home languages and utilize translanguaging in their home languages.