Jalkapallossa kiihdytyskyky on merkittävä tekijä otteluiden ratkaisevilla hetkillä ja otteluissa menestymisen taustalla. Kiihdytyskyky on osoitettu olevan riippuvainen urheilijan maksimaalisesta horisontaalisen voiman- ja tehotuotosta. Vastuskelkkaharjoittelun on osoitettu olevan tehokas harjoitusmuoto kehittämään näitä mekaanisia muuttujia mm. jalkapalloilijoiden kiihdytyskyvyn kehittämiseksi, mutta vastuskelkkaharjoittelussa käytettyjen kuormitusmallien valinta vaatii syvällisempää tutkimusta. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään kahden suurella kuormalla toteutetun kuormitusmallin vaikutuksia jalkapalloilijoiden kiihdytyskyvyn ja horisontaalisen voiman- ja tehontuoton kehittämiseksi.
Tässä tutkimuksessa toteutettiin 9 viikon vastuskelkka harjoitusinterventio ja tutkimuksen koehenkilöt muodostuivat yhdestä Suomen Veikkausliigassa pelaavasta joukkueesta. Tutkimuksessa käytettiin kirjallisuudessa esitettyjä ja luotettavaksi todettuja menetelmiä koehenkilöiden mekaanisten muuttuj
ien ja kiihdytyskyvyn mittaamiseksi ja vastuskelkkaharjoittelussa käytettyjen kuormien määrittämiseksi. Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään, joissa vastuskelkkaharjoittelun kuormitusmallit vastasivat joko 50 % (optimitehoryhmä) tai 60 % (maksimivoimaryhmä) laskua koehenkilöiden maksimaalisesta juoksunopeudesta. Alku- ja loppumittaukset sisälsivät mekaanisista muuttujista koehenkilöiden horisontaalisen voiman (F0), tehon (PMAX) ja nopeuden (V0) sekä maksimaalisen 30 metrin juoksusuorituksesta saatujen väliaikojen (5, 10, 20, 30 metriä) analysoinnin.
Kumpikin ryhmä paransi harjoitusintervention seurauksena mekaanisista muuttujista maksimaalista horisontaalista voimaa (F0: 7,25 ± 0,60 vs. 7,85 ± 0,54 N/kg-1), tehoa (PMAX: 16,11 ± 1,46 vs. 17,68 ± 1,62 N/kg-1) ja maksimaalista juoksunopeutta (V0: 8,98 ± 0,43 vs. 9,19 ± 0,37 m/s). Horisontaalisen voiman ja tehon osalta kummankin ryhmän parannukset olivat merkittäviä (p<0.05), mutta ryhmien välisessä vertailussa ei löydetty selkeitä eroja (p=0.66 ja 0.246) kyseisten muuttujien osalta. Kumpikin ryhmä paransi maksimaalisen juoksutestin kaikkia väliaikoja loppumittauksissa (p<0.05), mutta ryhmien välisessä vertailussa ei ollut yhdenkään väliajan yhteydessä merkittäviä eroja (p>0.05). Prosentuaaliset parannukset olivat kuitenkin hieman parempia sekä mekaanisten muuttujien, kuin myös juoksunväliaikojen osalta optimitehoryhmällä verrattuna maksimivoimaryhmään.
Tämän tutkimuksen perusteella suurilla kuormilla toteutettu vastuskelkkaharjoittelu on tehokas harjoitusmuoto kehittämään jalkapalloilijoiden kiihdytyskykyä ja horisontaalista voiman- ja tehontuottoa. Tuloksien perusteella (prosentuaaliset parannukset) kuitenkin kuormitusmalli, joka vastaa 50 % nopeuden laskua maksimaalisesta juoksunopeudesta, antaa tehokkaamman stimuluksen jalkapalloilijoiden kiihdytyskyvyn ja siihen liitännäisten mekaanisten ominaisuuksien kehittämiseksi.
Huuhka, T. 2024. Vastuskelkkaharjoittelun vaikutukset kiihdytyskykyyn ja horisontaaliseen voiman- ja tehontuottoon jalkapalloilijoilla. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, valmennus- ja testausopin pro gradu -tutkielma, 62 s.
Jalkapallossa kiihdytyskyky on merkittävä tekijä otteluiden ratkaisevilla hetkillä ja otteluissa menestymisen taustalla. Kiihdytyskyky on osoitettu olevan riippuvainen urheilijan maksimaalisesta horisontaalisen voiman- ja tehotuotosta. Vastuskelkkaharjoittelun on osoitettu olevan tehokas harjoitusmuoto kehittämään näitä mekaanisia muuttujia mm. jalkapalloilijoiden kiihdytyskyvyn kehittämiseksi, mutta vastuskelkkaharjoittelussa käytettyjen kuormitusmallien valinta vaatii syvällisempää tutkimusta. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään kahden suurella kuormalla toteutetun kuormitusmallin vaikutuksia jalkapalloilijoiden kiihdytyskyvyn ja horisontaalisen voiman- ja tehontuoton kehittämiseksi.
Tässä tutkimuksessa toteutettiin 9 viikon vastuskelkka harjoitusinterventio ja tutkimuksen koehenkilöt muodostuivat yhdestä Suomen Veikkausliigassa pelaavasta joukkueesta. Tutkimuksessa käytettiin kirjallisuudessa esitettyjä ja luotettavaksi todettuja menetelmiä koehenkilöiden mekaanisten muuttujien ja kiihdytyskyvyn mittaamiseksi ja vastuskelkkaharjoittelussa käytettyjen kuormien määrittämiseksi. Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään, joissa vastuskelkkaharjoittelun kuormitusmallit vastasivat joko 50 % (optimitehoryhmä) tai 60 % (maksimivoimaryhmä) laskua koehenkilöiden maksimaalisesta juoksunopeudesta. Alku- ja loppumittaukset sisälsivät mekaanisista muuttujista koehenkilöiden horisontaalisen voiman (F0), tehon (PMAX) ja nopeuden (V0) sekä maksimaalisen 30 metrin juoksusuorituksesta saatujen väliaikojen (5, 10, 20, 30 metriä) analysoinnin.
Kumpikin ryhmä paransi harjoitusintervention seurauksena mekaanisista muuttujista maksimaalista horisontaalista voimaa (F0: 7,25 ± 0,60 vs. 7,85 ± 0,54 N/kg-1), tehoa (PMAX: 16,11 ± 1,46 vs. 17,68 ± 1,62 N/kg-1) ja maksimaalista juoksunopeutta (V0: 8,98 ± 0,43 vs. 9,19 ± 0,37 m/s). Horisontaalisen voiman ja tehon osalta kummankin ryhmän parannukset olivat merkittäviä (p<0.05), mutta ryhmien välisessä vertailussa ei löydetty selkeitä eroja (p=0.66 ja 0.246) kyseisten muuttujien osalta. Kumpikin ryhmä paransi maksimaalisen juoksutestin kaikkia väliaikoja loppumittauksissa (p<0.05), mutta ryhmien välisessä vertailussa ei ollut yhdenkään väliajan yhteydessä merkittäviä eroja (p>0.05). Prosentuaaliset parannukset olivat kuitenkin hieman parempia sekä mekaanisten muuttujien, kuin myös juoksunväliaikojen osalta optimitehoryhmällä verrattuna maksimivoimaryhmään.
Tämän tutkimuksen perusteella suurilla kuormilla toteutettu vastuskelkkaharjoittelu on tehokas harjoitusmuoto kehittämään jalkapalloilijoiden kiihdytyskykyä ja horisontaalista voiman- ja tehontuottoa. Tuloksien perusteella (prosentuaaliset parannukset) kuitenkin kuormitusmalli, joka vastaa 50 % nopeuden laskua maksimaalisesta juoksunopeudesta, antaa tehokkaamman stimuluksen jalkapalloilijoiden kiihdytyskyvyn ja siihen liitännäisten mekaanisten ominaisuuksien kehittämiseksi.
...
