HR-asiantuntijoiden kokemuksia kehosta ja kehollisuudesta hybridityön lähi- ja etävuorovaikutustilanteissa

Abstract

Koronapandemian jälkeisen etätyösiirtymän jälkeen lähi- ja etätyötä yhdistelevä hybridityö on yleistynyt työmuotona muun muassa julkishallinnon puolella. Etätyön vuorovaikutuksen on pandemia-ajan tutkimuksissa todettu eroavan lähityön vuorovaikutuksesta, mikä osaltaan on vaikuttanut työhyvinvointiin etätyössä. Erityisesti keho ja kehon välittämä vuorovaikutus, kuten ilmeet ja eleet, välittyvät etätapaamisissa videon kautta eri tavalla kuin lähitapaamisissa. Tutkimusta kehosta ja vuorovaikutuksesta hybridityössä ei ole vielä liiemmälti tehty. Tämä pro gradu -tutkielma tutkii, millaisia kokemuksia hybridityötä tekevillä, julkisen sektorin HR-asiantuntijoilla, on kehosta ja kehollisuudesta hybridityön lähi- ja etävuorovaikutustilanteissa.

Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2024 viiden teemahaastattelun avulla. Tutkimukseen osallistujat työskentelivät hybridimuotoisesti erään suuren suomalaiskaupungin henkilöstöhallinnossa. Aineisto analysoitiin kuusivaiheisen refleksiivisen temaattisen analyysin avulla.

Analyysin tuloksena julkisen sektorin HR-asiantuntijoiden kokemuksista kehosta ja kehollisuudesta hybridityön lähi- ja etävuorovaikutustilanteissa muodostui kolme pääteemaa: 1. Kokonainen ja tunteva keho, 2. Ilmaiseva ja läsnäoleva keho ja 3. Vuorovaikutuksen käytänteet ja puitteet. Ensimmäisen pääteeman muodostivat kokemukset kehon merkityksestä hybridityön vuorovaikutustilanteissa, kokemukset lähitapaamisten kokonaisvaltaisuudesta, sekä kokemukset kehossa tuntuvista ja näkyvistä tunteista. Toinen pääteema koostui kokemuksista kehollisesta ilmaisusta vuorovaikutustilanteissa ja kokemuksista siitä, miten keho ilmaisee läsnäoloa ja miten sitä, kun ei olla tai haluta olla läsnä. Kolmannen pääteeman alle koottiin kokemukset etätapaamisten vuorovaikutuskäytänteistä ja kokemukset fyysisen tilan vaikutuksesta kehoon ja vuorovaikutukseen.

Tutkimukseen osallistujat kokivat kehon merkityksen julkisen sektorin HR-asiantuntijan hybridityössä pieneksi, mutta tunnistivat kehon osallistuvan vuorovaikutukseen lähi- ja etätapaamisissa. Kehon koettiin välittävän tunteita, läsnäoloa, mielialaa ja tunnelmaa. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että hybridityössä työtapaamiset, joissa kehon välittämä vuorovaikutus on keskeisessä asemassa, kuten ristiriitatilanteiden ratkaisu, tulisi järjestää lähitapaamisina. Lisäksi lähitapaamiset tulisi järjestää tilassa, joka mahdollistaa toimivan vuorovaikutuksen. Säännölliset lähitapaamiset tukevat työhyvinvointia, mahdollistavat kollegoihin tutustumisen ja parantavat myös etätapaamisten vuorovaikutusta. Yhteiset säännöt ja toimintatavat tukevat ja edistävät etätapaamisten vuorovaikutusta. Kameroiden käyttö mahdollistaa kehon välittämän vuorovaikutuksen välittymistä etätapaamisissa ja tukee etävuorovaikutusta. Hybridityön työhyvinvoinnin edistämiseksi työyhteisöissä tulisi käydä yhteistä ja avointa keskustelua hybridityön vuorovaikutuskäytänteistä ja huomioida työntekijöiden yksilölliset kokemukset lähi- ja etävuorovaikutustilanteista.

In the post-COVID-19 pandemic era, hybrid work, which combines remote work and working from the office, has become widely accepted as a new way of working, among other things, in public administration sector. Research conducted during the pandemic has shown that interaction in remote work differs from face-to-face interaction, affecting employee wellbeing. Specifically body and embodied communication, such as facial expressions and gestures, are conveyed differently via video in remote meetings compared to face-to-face meetings. However, there has not been much research regarding body and interaction on hybrid work yet. The aim of this master’s thesis is to research the experiences of body and embodiment in face-to-face and remote interactions of public sector HR experts working in a hybrid mode.

Five thematic interviews were conducted in the spring 2024. The interviewees worked in a hybrid mode for a human resources department of a large Finnish city. The data was analysed using reflexive thematic analysis.

As a result of the analysis the experiences of body and embodiment in hybrid work face-to-face and remote interactions formed three main themes: 1. The holistic, sensing and feeling body, 2. The expressive and present body and 3. The practices and frameworks of interaction. The first main theme encompassed experiences regarding the meaning of the body in hybrid work interaction, experiences of encountering another person in the flesh in face-to-face meetings, and experiences of emotions felt and visible in the body. The second theme consisted of experiences related to bodily expressions and experiences of how the body represents presence or absence. The third main theme was formed from experiences regarding various interaction practices in remote meetings and experiences of how space influenced body and interaction.

Although the role of the body was considered minor in the work of public sector HR experts, it was still perceived as an integral part of interaction in both face-to-face and remote meetings within hybrid work. The body communicated feelings, presence, mood and atmosphere. In conclusion, work meetings, where embodied communication is crucial, such as conflict resolution, should be conducted in person in a hybrid work setting. Additionally, the space, in which live meetings are held should support effective interaction. Regularly meeting colleagues face-to-face improves work wellbeing, fosters relationships, builds trust, and enhances interaction in remote work meetings. Establishing commonly agreed-upon rules and practices will improve and clarify interaction in remote meetings. Using cameras in remote meetings enhances interaction and allows the transmission of bodily communication via video. To promote wellbeing in hybrid work, open discussions within the work community regarding interaction practices are necessary, and individual experiences of face-to-face and remote work interactions must be considered.