HR-asiantuntijoiden kokemuksia kehosta ja kehollisuudesta hybridityön lähi- ja etävuorovaikutustilanteissa

Koronapandemian jälkeisen etätyösiirtymän jälkeen lähi- ja etätyötä yhdistelevä hybridityö on yleistynyt työmuotona muun muassa julkishallinnon puolella. Etätyön vuorovaikutuksen on pandemia-ajan tutkimuksissa todettu eroavan lähityön vuorovaikutuksesta, mikä osaltaan on vaikuttanut työhyvinvointiin etätyössä. Erityisesti keho ja kehon välittämä vuorovaikutus, kuten ilmeet ja eleet, välittyvät etätapaamisissa videon kautta eri tavalla kuin lähitapaamisissa. Tutkimusta kehosta ja vuorovaikutuksesta hybridityössä ei ole vielä liiemmälti tehty. Tämä pro gradu -tutkielma tutkii, millaisia kokemuksia hybridityötä tekevillä, julkisen sektorin HR-asiantuntijoilla, on kehosta ja kehollisuudesta hybridityön lähi- ja etävuorovaikutustilanteissa. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2024 viiden teemahaastattelun avulla. Tutkimukseen osallistujat työskentelivät hybridimuotoisesti erään suuren suomalaiskaupungin henkilöstöhallinnossa. Aineisto analysoitiin kuusivaiheisen refleksiivisen temaattisen analyysin avulla. Analyysin tuloksena julkisen sektorin HR-asiantuntijoiden kokemuksista kehosta ja kehollisuudesta hybridityön lähi- ja etävuorovaikutustilanteissa muodostui kolme pääteemaa: 1. Kokonainen ja tunteva keho, 2. Ilmaiseva ja läsnäoleva keho ja 3. Vuorovaikutuksen käytänteet ja puitteet. Ensimmäisen pääteeman muodostivat kokemukset kehon merkityksestä hybridityön vuorovaikutustilanteissa, kokemukset lähitapaamisten kokonaisvaltaisuudesta, sekä kokemukset kehossa tuntuvista ja näkyvistä tunteista. Toinen pääteema koostui kokemuksista kehollisesta ilmaisusta vuorovaikutustilanteissa ja kokemuksista siitä, miten keho ilmaisee läsnäoloa ja miten sitä, kun ei olla tai haluta olla läsnä. Kolmannen pääteeman alle koottiin kokemukset etätapaamisten vuorovaikutuskäytänteistä ja kokemukset fyysisen tilan vaikutuksesta kehoon ja vuorovaikutukseen. Tutkimukseen osallistujat kokivat kehon merkityksen julkisen sektorin HR-asiantuntijan hybridityössä pieneksi, mutta tunnistivat kehon osallistuvan vuorovaikutukseen lähi- ja etätapaamisissa. Kehon koettiin välittävän tunteita, läsnäoloa, mielialaa ja tunnelmaa. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että hybridityössä työtapaamiset, joissa kehon välittämä vuorovaikutus on keskeisessä asemassa, kuten ristiriitatilanteiden ratkaisu, tulisi järjestää lähitapaamisina. Lisäksi lähitapaamiset tulisi järjestää tilassa, joka mahdollistaa toimivan vuorovaikutuksen. Säännölliset lähitapaamiset tukevat työhyvinvointia, mahdollistavat kollegoihin tutustumisen ja parantavat myös etätapaamisten vuorovaikutusta. Yhteiset säännöt ja toimintatavat tukevat ja edistävät etätapaamisten vuorovaikutusta. Kameroiden käyttö mahdollistaa kehon välittämän vuorovaikutuksen välittymistä etätapaamisissa ja tukee etävuorovaikutusta. Hybridityön työhyvinvoinnin edistämiseksi työyhteisöissä tulisi käydä yhteistä ja avointa keskustelua hybridityön vuorovaikutuskäytänteistä ja huomioida työntekijöiden yksilölliset kokemukset lähi- ja etävuorovaikutustilanteista.