Työkyvyttömien työttömien kokemuksia etuuksista ja palveluista

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin viiden työkyvyttömän työttömän näkemyksiä siitä, miten työkyvyttömyyseläke tai kuntoutustukihakemuksesta saatu hylkäävä päätös vaikutti heidän elämäänsä. Työkyvyttömillä työttömillä tarkoitettiin ihmisiä, joiden toimintakyky oli sairauden tai vamman vuoksi niin merkittävästi alentunut, että ansiotyö ei ollut realistista, ja jotka hoitava lääkäri oli todennut työkyvyttömiksi, mutta joiden työkyvyttömyyseläke- tai kuntoutustukihakemus oli hylätty. Kolme haastateltavaa oli saanut kielteisen päätöksen myös Kelan sairauspäivärahasta. Kaikki haastateltavat olivat tehneet valituksia kielteisistä työkyvyttömyyseläke- tai kuntoutustukihakemuksista. Tutkimuksen osallistujat tavoitettiin lähestymällä eri potilasjärjestöjä. Haastateltaville oli diagnosoitu esimerkiksi reumasairauksia, sidekudossairaus, fibromyalgia, rintakehän yläaukeaman hermopinneoireyhtymä eli thoracic outlet -syndrooma (TOS-oireyhtymä), krooninen väsymysoireyhtymä (ME/CFS), masennus ja aivovamma. Vaikka kyseiset diagnoosit vaihtelivat oirekuvien perusteella, yhteistä osallistujille oli kuitenkin useiden terveydentilaan vaikuttavien diagnoosien samanaikainen esiintyminen ja huomattavasti alentunut toimintakyky. Haastateltaviksi valikoitui viisi henkilöä, joista kolme oli suurelta paikkakunnalta (yli 100 000 asukasta), yksi keskisuurelta (40 000–100 000 asukasta) ja yksi pieneltä (alle 40 000 asukasta) paikkakunnalta. Osallistujat olivat iältään 40–60-vuotiaita. Kaikki osallistujat olivat olleet työelämässä ennen sairastumistaan tai vammautumistaan. Haastateltavat täyttivät ennen haastattelua ennakkotietolomakkeen, jonka avulla haastateltavan tilannetta kartoitettiin. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina joko kasvotusten tai Teamsin välityksellä 16.11.2023.-2.1.2024 välisenä aikana. Haastateltavilta kysyttiin, miten he kokivat terveydentilansa, työ- ja toimintakykynsä, taloudellisen tilanteensa, saamansa palvelut ja etuudet ja millaiseksi he kokivat elämänlaatunsa. Analyysin tavoitteena oli kuvailla, miten kielteinen työkyvyttömyyseläkepäätös vaikutti haastateltavien elämään ja miten he kokivat saaneensa tarvitsemansa palvelut ja etuudet. Haastateltavat käyttivät useita palveluja. Sairauteen ja toimintakykyyn liittyviä palveluita olivat esimerkiksi terveydenhuolto, kuntoutus, vammaispalvelu ja omaishoitaja. Sosiaalityöntekijöiden palveluita pidettiin toimivina, koska sieltä oli saatu apua ja neuvoja esimerkiksi etuuksien ja palveluiden hakemisessa sekä valitusten tekemisessä. TE-palveluissa haastatteluumme osallistuneet henkilöt oli nimetty työnhakuvelvoitteettomiksi työttömiksi. TE-palveluista oltiin yhteydessä määräajoin, mutta asiakkuus ei vaikuttanut hyödylliseltä, koska työkykyä ei ollut. Tulosten perusteella haastatellut olivat väärällä etuudella, koska he eivät olleet työttömiä vaan toimintakykyä huomattavasti alentavalla tavalla sairaita tai vammautuneita, joiden sairautta tai vammaa ei ollut hyväksytty työkyvyttömyysetuuden perusteeksi. Johtopäätöksinä todetaan, että työkyvyn arviointia tulee kehittää monipuolisemmaksi niin, että lääketieteellisen arvion rinnalle nostetaan yhtä vahvana henkilön toimintakyvyn kokonaisarviointi. Työkyvyttömille väliinputoajaryhmille on turvattava ensisijainen etuus, joka ei ole sidottu toimintakykyisille henkilöille suunniteltuihin velvoitteisiin ja ehdollisuuteen. Taloustilanteen ja oikeudellisen aseman selkiytyminen mahdollistaisi panostamisen myös työkyvyttömien henkilöiden kuntoutumiseen ja vapauttaisi voimavaroja harrastuksiin ja sosiaalisten kontaktien ylläpitämiseen.