Sense of belonging in Finnish foreign-born population and its relation to psychological distress

Abstract

Ulkomailla syntyneen väestön osuus on viimeisten vuosikymmenten aikana kasvanut nopeasti sekä Suomessa, että maailmanlaajuisesti, ja tämän kehityksen oletetaan jatkuvan. Tämä on johtanut ulkomailla syntyneen väestön hyvinvointia ja kotoutumista koskevaan tutkimukseen monilla eri tieteenaloilla. Aiemmissa tutkimuksissa kuulumisen kokemuksen on löydetty olevan yhteydessä parempaan terveydentilaan. Lisäksi sitä on käytetty kotoutumisen indikaattorina, jolloin sitä on usein lähestytty kansallisen ulottuvuuden kautta tai soveltamalla J.W. Berryn neljää akkulturaatioprofiilia. Tämä lähestymistapa sekä käsitteellisen yhteneväisyyden yleinen puute, ovat nostaneet esille tarpeen monipuolisemmalle ja yhteneväisemmälle kuulumisen konseptualisaatiolle. Tässä tutkimuksessa pyrin tutkimaan kuulumisen kokemusta Suomen ulkomailla syntyneessä väestössä laajennetun kuulumisen käsityksen kehyksestä: miten se koetaan, mitkä tekijät siihen vaikuttavat ja mitä vaikutuksia sillä on psykologiseen kuormittuneisuuteen. Tutkimuksessa analysoitiin satunnaistetulla otannalla poimittua 6903 20–49 vuotiaan ulkomailla syntyneen ulkomaalaistaustaisen henkilön otosta. Otos on peräisin THL:n MoniSuomi -tutkimuksesta, joka on kattava poikkileikkaustutkimus Suomen ulkomaalaissyntyisen väestön terveydestä, hyvinvoinnista ja palvelujen käytöstä. Kahdeksan kuulumista mittaavan kysymyksen pohjalta muodostettiin kuulumisen kokemus -muuttuja, joka jakoi tutkimukseen osallistuneet viiteen luokkaan sen mukaan, miten heidän kuulumisen kokemuksensa sisälsi paikallisuutta. Ryhmät olivat: 1) Paikallinen 2) Ei-paikallinen 3) Integroitu 4) Muu ja 5) Vain vähän tai ei lainkaan kuulumisen kokemusta. Psyykkinen kuormittuneisuus oli tutkimuksessa kaksiluokkainen muuttuja, jota mitattiin MHI-5 -patteristolla. Kymmenen taustamuuttujaa sisällytettiin tutkimukseen: biologinen sukupuoli, ikä, lähtömaa, koulutustaso, sosioekonominen asema, maahanmuuttosyy, Suomessa asutut vuodet, Suomeen muuttoikä, asuinalue ja siviilisääty. Yhteyttä taustamuuttujien ja kuulumisen kokemuksen välillä tutkittiin kontingenssitaulukkolla, Waldin Khii-neliö-testillä ja 95% luottamusvälien vertailulla. Kuulumisen kokemuksen ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä olevaa yhteyttä tutkittiin neliaskelisella hierarkkisella logistisella regressioanalyysillä, jossa selitettävänä muuttujana oli psyykkinen kuormittuneisuus ja taustamuuttujien vaikutus kontrolloitu askeleittain. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että integroituun ryhmään kuului yli puolet kaikista vastaajista ja se oli yleisin ryhmä. Paikallinen ja Ei-paikallinen -ryhmät olivat toiseksi yleisimmät ryhmät ja samankaltaisia koon suhteen. Muu ja Vain vähän tai ei lainkaan -ryhmät olivat harvinaisimmat ryhmät ja samankaltaisia kooltaan. Iän, lähtömaan, maahanmuuttosyyn, Suomessa asuttujen vuosien, saapumisiän, koulutustason ja siviilisäädyn osalta yhteys kuulumisen kokemukseen oli merkitsevä. Kuulumisen kokemus selitti psykologista kuormittuneisuutta analyysin jokaisella askeleella, ja kuulumisen ryhmät erosivat toisistaan psyykkisen kuormittuneisuuden osalta. Integroitu ja Paikallinen -ryhmillä oli vähiten psyykkistä kuormittuneisuutta, Muu ja Vain vähän tai ei lainkaan -ryhmillä huomattavasti enemmän ja Vain vähän tai ei lainkaan -ryhmällä eniten. Koska nämä tulokset vaihtelivat sen suhteen, miten ne peilaantuivat aiempaan tutkimukseen, korostavat ne kuulumisen moniulotteista ja kompleksista luonnetta sekä Suomen ulkomailla syntyneen väestön heterogeenisyyttä. Tulokset viittaavat myös siihen, että joillakin Suomen ulkomailla syntyneen väestön osajoukoilla on kohonnut riski vieraantua ja että paikallinen kuuluminen on keskeisessä asemassa, kun tarkastellemme kuulumisen kokemuksen vaikutuksia mielenterveydelle. Kysymyksien “Miten” ja “Miksi” tulisi olla aina kriittisen tarkastelun kohteena, kun kuulumisen kokemusta tutkitaan, varsinkin jos kyseessä on epätasa-arvoisessa asemassa olevia ihmisryhmiä. Ymmärtääksemme ja edistääksemme niitä kuulumisen paikallisia aspekteja, jotka ovat osoittautuneet ratkaisevan tärkeiksi psyykkisen hyvinvoinnin kannalta, meidän on laajennettava käsitystämme kuulumisesta. Tämä edellyttää paikallisen kuulumisen ulottuvuuksien tutkimista ja käsittelemistä siellä, missä ne koetaan: paikallistasolla ja tiiviissä yhteistyössä asianomaisten paikallisten ihmisten kanssa.

The proportion of the foreign-born population both in Finland and worldwide has grown rapidly in the last decades and this trend is only expected to continue. This has prompted research on the well-being and integration of migrant populations across many disciplines. In previous research, belonging has both been found to be linked to better health outcomes and used as an indicator of integration, but this has often been approached through a national dimension and an application of J.W. Berry’s four acculturation profiles. This approach, and a general lack of conceptual congruence, have drawn attention to the need for a more diverse and unified approach to belonging. This research aims to investigate sense of belonging among the Finnish foreign-born population through an expanded perspective: how it is experienced, what factors affect it and what implications it holds for psychological distress. In the analysis, a stratified sample of 6903 Finnish foreign-born persons with foreign backgrounds aged 20 to 74 was examined. The data was from THL’s MoniSuomi -survey, which is a comprehensive cross-sectional population study on health, well-being, and service use among the Finnish foreign-born population. Eight questions concerning belonging were utilized to form a sense of belonging variable that divided the participants into five groups depending on how their sense of belonging related to locality: 1) Local 2) Non-local 3) Integrated 4) Other and 5) Little or no sense of belonging. Psychological distress was used as a dichotomous variable and measured with MHI-5. Ten background factors were included in this study: gender, age, country of origin, education level, socioeconomic status, reason for migration, years spent living in Finland, age of arrival, area of residence and marital status. The connection between the background factors and sense of belonging was studied with a contingency table, a Wald Chi-Squared test and comparison of 95% confidence intervals. The connection between sense of belonging and psychological distress was examined with a 4-stepped hierarchical logistic regression analysis, where the dependent variable was psychological distress and the background factors were added gradually and controlled for. The results showed that the integrated group was the most common, containing over half of the participants. The local and non-local groups were similar in size and the second most common. The “other” and the “little to no” groups were the smallest groups and similar in size. For age, country of origin, reason for migration, years spent living in Finland, age of arrival, level of education and marital status, the connection to sense of belonging was significant. Sense of belonging predicted psychological distress at each of the analysis steps and the groups differed in terms of psychological distress. The local and integrated groups exhibited the least amount of psychological distress, the non-local and the “other” group significantly more, and the “little or no” group the most. As the results varied in how they related to previous research, these findings emphasize the multidimensional and complex nature of belonging and the heterogeneity of the Finnish foreign-born population. They also suggest that some Finnish foreign-born sub-populations are at higher risk of alienation and that belonging locally is a key aspect when addressing the possible effects belonging has for mental health. Questions of “How” and “Why” should be critically reflected upon whenever studying belonging and especially those in disadvantaged positions. To understand and nurture the local aspects of belonging that have been proven crucial for mental well-being, we need to broaden our conceptualization of belonging. This involves targeting local dimensions at the local level and in close cooperation with the people affected.