Eettiset haasteet ja työhyvinvointi intensiivistyvässä työelämässä : tutkimuskohteena terveydenhuollon ja opetusalan ammattilaiset

Abstract

Modernin yhteiskunnan elämäntahdin kiihtyminen ja sen mukanaan tuoma työn vaatimusten intensiivistyminen ja jatkuvat muutokset aiheuttavat eettisiä haasteita terveydenhuollossa ja opetusalalla, mikä voi vaikuttaa näiden alojen työntekijöiden työhyvinvointiin. Kyseisten alojen edustajien työhyvinvointi heijastuu suuren potilas- ja oppilasmäärän kautta laaja-alaisesti koko yhteiskuntaan. Tässä tutkimuksessa tutkittiin ison terveydenhuollon organisaation työntekijöiden ja eri oppilaitosten opettajien eettisiä haasteita omantunnon stressin ja eettisten dilemmojen käsitteiden kautta kolmella osatutkimuksella. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tutkittiin työn intensiivistymisen eli kiihtymisen (työmäärän kasvun, työn suunnittelun, uuden oppimisen ja urasuunnittelun vaatimusten lisääntymisen) yhteyttä omantunnon stressiin potilastyötä tekevillä hoitajilla (n=511) organisaatiomuutoksen aikana. Lisäksi tutkittiin miten organisaatiomuutokseen liittyvät kokemukset muuntavat työn kiihtymisen ja omantunnon stressin välistä yhteyttä. Toisessa osatutkimuksessa tutkittiin työn pitkään jatkuneen määrällisen intensifikaation (mm. työmäärän ja työtahdin kasvun), organisaation muutosjohtamisen ja koronapandemiaan liittyvän työstressin yhteyksiä omantunnon stressiin terveydenhuollon työntekijöillä (n=211) kahden vuoden pitkittäistutkimuksella. Kolmannessa osatutkimuksessa opettajia (n=310) ryhmiteltiin (profiloitiin) eettisten dilemmojen suhteen sekä tutkittiin työhyvinvoinnin ja työstä palautumisen eroja ryhmien välillä kahden vuoden pitkittäistutkimuksella. Ensimmäisen osatutkimuksen tulokset osoittivat, että voimakas työn intensifikaatio ja organisaatiomuutokseen liittyvä huoli olivat yhteydessä hoitajien voimakkaampaan omantunnon stressiin. Hoitajien kokemus organisaatiomuutoksen hyvästä toteutuksesta vaimensi työn intensifikaation yhteyttä omantunnon stressiin. Toisessa osatutkimuksessa terveydenhuollon työntekijöiden voimakas työn pitkäaikainen intensifikaatio oli yhteydessä voimakkaaseen omantunnon stressiin. Tätä yhteyttä välitti osittain kokemus huonosta muutosjohtamisesta. Lisäksi koronapandemiaan liittyvä työstressi voimisti työn intensifikaation yhteyttä omantunnon stressiin. Kolmannessa osatutkimuksessa opettajista tunnistettiin kolme eettisten dilemmojen yleisyyteen perustuvaa ryhmää. Ryhmä, joka kohtasi työssään usein eettisiä dilemmoja, raportoi eniten työuupumusta. Korkein työhyvinvointi oli harvoin eettisiä dilemmoja kohdanneella ryhmällä. Tulosten perusteella terveydenhuollossa erityisesti työn intensifikaation (työmäärän kasvun, työtahdin nopeutumisen, työn tekeminen liian pienellä henkilöstömäärällä) hillitseminen on oleellista työntekijöiden omantunnon stressin vähentämiseksi. Opetusalalla ne opettajat, joille eettiset dilemmat kasautuvat tarvitsevat eettisiin dilemmoihin liittyvä lisäkoulutusta tai valmennusta. Johtopäätöksenä on, että omantunnon stressi ja eettiset dilemmat tulisi nähdä osoituksena terveydenhuollon organisaatioiden ja eri oppilaitosasteiden kehitystarpeista ja, että terveydenhuollon työntekijät ja opettajat tulisi ottaa mukaan organisaatioidensa päätöksentekoon siten, että he voivat konkreettisesti vaikuttaa työnsä eettisiin haasteisiin ja eettisesti kestävien terveydenhuollon palveluiden ja opetuksen tuottamiseen nyt ja tulevaisuudessa.

Acceleration of modern societies’ tempo of life and the accompanying intensification of work requirements and continuous changes in working life cause ethical challenges in healthcare and education. This may be seen in the well-being of healthcare workers and teachers at various educational institutions. The well-being of these professionals affects society through the large number of patients and students. This study investigated the ethical challenges of employees of a large healthcare organization and teachers of different educational institutions through the concepts of stress of conscience and ethical dilemmas. The study consisted of three sub-studies. In the first sub-study, the connection of work intensification, i.e. acceleration (increased workload and demands for work planning, learning something new and career planning) to the stress of conscience in nurses doing patient work (n=511) during an organizational change. In addition, it was investigated how experiences related to organizational change modify the connection between work acceleration and stress of conscience. In the second part of the study, the connections of long-term quantitative intensification of work (e.g. increase in workload and pace of work), organizational change management and work stress related to the corona pandemic to stress of conscience were investigated in health care workers (e.g. nurses, physicians) doing patient work (n=211) with a two-year longitudinal study. In the third part of the study, teachers (n=310) were grouped (profiled) in terms of ethical dilemmas, and the differences between the groups in work well-being and recovery from work were investigated with a longitudinal study of two years. The results of the first sub-study showed that strong work intensification and concern related to organizational change were connected to nurses' stronger stress of conscience. Nurses' experience of a good implementation of organizational change attenuated the connection between work intensification and stress on conscience. In the second sub-study, strong long-term work intensification of healthcare workers was connected to stronger stress of conscience. This connection was partly mediated by the experience of poor change management. In addition, work stress related to the corona pandemic strengthened the connection between work intensification and stress on conscience. In the third sub-study, three groups of teachers were identified based on the frequency of ethical dilemmas during the two-year follow-up period Group which often experienced ethical dilemmas in their work reported the most burnout. Groups which rarely faced ethical dilemmas had the highest job well-being. Based on the results in health care, curbing the intensification of work (increasing of the number of tasks, speeding up the pace of work, doing work with a smaller number of personnel) is essential to reduce employees' stress of conscience. In the field of education those teachers for whom ethical dilemmas accumulate need additional training or coaching related to ethical dilemmas. The conclusion is that the stress of conscience and ethical dilemmas should be seen as an indication of the development needs of healthcare organizations and different educational institutions, and that healthcare workers and teachers should be included in the decision-making of their organizations in such a way that they could concretely influence the ethical challenges of their work and the production of ethically sustainable healthcare services and teaching now and in the future.